25.10.2026
Helsingin Kirjamessut 2026 sunnuntai
Tänä viimeisenäkin päivänä oli Kirjamessuilla runsaasti ihmisiä, joten jälleen syntyi uusi ennätys, kun Kirja- ja viinimessuilla oli neljän päivän aikana yhteensä 112214 kävijää. Helsingin Kirjamessut onkin Suomen suurin yleisötapahtuma.
Minun osastollani käytiin taas vilkkaita ja mielenkiintoisia keskusteluja. Myyntiä ei ollut paljon eli kaksi kirjaa ja kaksi mukia, mutta olen tyytyväinen siihenkin, koska Raamatun mukaan meidän on tyydyttävä vähään, koska aina ei voi olla runsauden päiviä.
Päiväni alkoi erikoisesti jo hallin ovella, kun nimikylttini nähnyt työntekijä huudahti: ”Jouko Piho, entinen opettajani!” Kyseessä oli Oskari Metz, joka oli oppilaani Munkkiniemen ala-asteella vuosina 2001-2003. Olisin halunnut jutella Oskarin kanssa enemmänkin ja kutsuin häntä käväisemään osastollani, minkä hän lupasi tehdä, jos vain ehtii. Lopulta kävi niin, että kiireinen Oskari ei ehtinyt tulla osastolleni, mutta oli ja on aina hauskaa tavata vuosikymmenien takaisia oppilaitani.
Kirjoitin eilisessä raportissani näin: ”Oli suuri yllätys, kun kävi ilmi, että Arja Alho oli tavannut vuosia sitten ex-vaimoni ja hänen poikansa Mikaelin, joka oli minulle kasvattipoika, mutta se tarina on niin erikoinen ja koskettava, että haluan tehdä siitä oman erillisen kirjoituksen.”
Teen sen nyt. Muistan kun lievästi kehitysvammainen Mikael (ei osaa lukea eikä kirjoittaa), joka seurasi ja seuraa edelleen kuitenkin innokkaasti politiikkaa ja maailmantapahtumia television uutisista, kuuntelemalla puhekasetteja ja myöhemmin katsomalla videoita, kertoi minulle aikoinaan, että hän soitti eduskuntaan kansanedustaja Arja Alholle, joka vastasi puheluun.
Kun kuulin tästä, olin aivan ihmeissäni Arja Alhon lämpimästä suhtautumisesta. Mieleeni tuli, että ei varmaankaan moni muu kansanedustaja olisi noteerannut kehitysvammaisen Mikaelin kontaktiyrityksiä millään tavoin.
Nyt sitten monien vuosien jälkeen tapasin Arja Alhon Helsingin Kirjamessuilla, ja alettuamme keskustella eri asioista tulikin yhtäkkiä ilmi, että minä olen Mikaelin kasvatusisä, jonka jälkeen Arja kertoi sellaisia asioita, joita en ollut ennen tiennytkään eli että hän vieraili puhelun jälkeen Mikaelin hoitolaitoksessa, tapasi hänen äitinsä eli ex-vaimoni ja lähetti Mikaelille joulukortin.
Tämän kuultuani olin hyvin otettu Arja Alhon hyväsydämisyydestä ja lähimmäisenrakkaudesta, minkä sanoin hänelle. Arja vastasi hyvin vaatimattomasti, että näinhän meidän ihmisten tulee toimia.
Useat osastollani käyvät henkilöt sanovat, että he seuraavat minua somessa eli lukevat kirjoituksiani Facebookissa, X:ssä, Instagramissa ja omilla kotisivuillani www.joukopiho.fi sekä katsovat YouTubessa olevia videoitani. Yksi heistä eli Kaija Laitinen tuli tervehtimään minua. Juttelimme monenlaisista asioista, mm. Israelista.
Sitten tapahtui hyvin erikoinen asia, kun pieni tyttö, ehkä 6-vuotias, tuli yksin pöytäni eteen katsomaan kirjojani, erityisesti Profetioita 5 -kirjaani, jonka jälkeen hän laittoi toisen nyrkkinsä suunsa eteen kuin mikrofoniksi ja alkoi haastatella minua.
Tyttö kysyi minulta: ”Mitä sinä haluat sanoa tällaisella kirjalla?”
Sitten tyttö ojensi nyrkkimikrofoninsa suuni eteen, jolloin vastasin: ”Jumala puhuu profetioiden kautta etukäteen tulevista asioista, jotta ihmiset voivat varautua niihin.”
Sen jälkeen minä kysyin tytöltä: ”Miksi sinä haluat haastatella minua?”
Tyttö vastasi: ”Siksi, että minä haluan tulla isona Lasten uutisten (palsta Helsingin Sanomissa) toimittajaksi.
Eli tyttö harjoitteli jo tulevaa toiveammattiaan.
Toivotin lopuksi tytölle menestystä ja Jumalan siunausta.
Tänään osastolleni tuli ystäväni teologian maisteri Thomas Kämper, jonka kanssa minulla oli pitkiä keskusteluja useamman kerran päivän aikana monista eri asioista, kuten Perussuomalaisista ja Vapauden Liitosta.
Kirjoitan tätä viimeistä raporttia kotonani Loviisassa. Kiitän Jumalaa poikkeuksellisen mielenkiintoisista keskusteluista ja kohtaamisista, joita kaikkia en ole voinut edes ottaa mukaan näihin kirjoituksiini. Kiitän Jumalaa myös eri tuotteitteni myynnistä ja rukoilen, että ne tuottavat lukijoille ja kuuntelijoille uusia ajatuksia, suuria tunteita ja runsasta Jumalan siunausta.
Tavataan uudestaan vuoden kuluttua Helsingin Kirjamessujen merkeissä, jos Herra suo ja me elämme eikä Kolmas maailmansota ole vielä alkanut.
Kuvassa aikoinaan SDP:n kansanedustajana ja toisena valtiovarainministerinä toiminut Arja Alho, joka on nykyään Ydin-lehden päätoimittaja.

Arja Alho.
24.10.2026
Helsingin Kirjamessut 2026 lauantai
Kolmas messupäivä on takana. Tänään lauantaina Helsingin kirjamessuilla oli huikeat 37894 kävijää.
Tänään oli jälleen aivan mahtavia keskusteluja ja kohtaamisia.
Myyntiä ei ollut niin paljon kuin perjantaina, mutta kuitenkin paremmin kuin torstaina eli tänään meni kaupaksi yksi CD-levy ja kuusi kirjaa.
Jo ennen messujen avautumista klo 10 kirjoihini tuli tutustumaan kesällä Hamina Tattoossa tapaamani Sofia Hämäläinen, jolla on nyt oma osasto Helsingin Kirjamessujen yhteydessä pidettävillä viini- ja ruokamessuilla, jossa hän esittelee ja myy itse kehittämäänsä alkoholitonta (0,7%) QuinMead-kuohujuomaa, jossa on käytetty raaka-aineena ruusukvitteniä, joka on omenaa muistuttava hapan hedelmä, joka sisältää paljon C-vitamiinia. Jos olet menossa sunnuntaina Kirjamessuille, ehdotan, että käväiset myös viini- ja ruokamessuilla tervehtimässä ystävällistä Sofiaa hallissa 3 paikassa 2 D 1.
Koska yleensä käy niin, että ensimmäisen kahden tunnin aikana ei osastollani ole juurikaan kävijöitä, vaan niitä tulee myöhemmin, päätin lähteä tarkistamaan, onko lähellä olevan Suomen Rauhanliiton ja Ydin-lehden osastolla työskentelevä nainen Arja Alho vai ainoastaan joku hänen näköisensä.
Minun ikäiseni tietävät, kuka Arja Alho oli, mutta koska on ymmärrettävää, että nuoremmille nimi voi olla vieras, niin kerron, että valtiotieteiden tohtori Arja Alho (s. 1954) oli SDP:n kansanedustaja vuosina 1983-1999 ja 2003-2007 sekä toinen valtionvarainministeri 1995-1997.
Kun aloin jutella naisen kanssa, niin kävi heti selväksi, että hän on todellakin Arja Alho ja toimii nykyään Ydin-lehden päätoimittajana. Hetken juteltuamme sovimme, että hän tulee myöhemmin illalla katsomaan minun osastoni kirjoja ja keskustelemaan lisää. Näin kävikin, mutta kerron siitä tämän raporttini lopussa.
Ensimmäinen vieras oli nuori pariskunta Suur-Helsingin seurakunnasta eli Suhesta. Juttelimme kaikenlaisia, mutta myös siitä, että olin ollut vuosina 1978-1981 työyhteydessä Suhen perustajan Rauno Kokkolan kanssa ollessani raamatunopettajana Raunon perustamassa Suomen Yhteiskristillisessä Raamattukoulussa.
Seuraava kävijä olikin erittäin eläväinen Johanna Rauhala, joka toi minulle terveisiä tuttavaltani Hanna Puukilta, joka ei päässyt tällä kertaa tulemaan messuille. Iloinen Johanna antoi minulle myös pikku lahjan eli ”selviytymispaketin”, josta voisin saada energiaa, jos raskaat messupäivät alkavat väsyttää. Paketissa oli riisisuklaata, mansikkatikkuja ja eucalyptus-pastilleja.
Sen jälkeen osastolleni tuli nuori lähetyslentäjäksi opiskeleva Lotta-Lidia Roznovski, joka toi minulle MAFin (Mission Aviation Fellowship) lehden. MAF on v. 1945 perustettu kristillinen järjestö, jonka yli 100 lentokonetta kuljettavat eristyksissä oleville ihmisille ruokaa, vettä, lääkkeitä, lääkäreitä, sairaanhoitajia sekä avustus- ja lähetystyöntekijöitä alueille, joille menemistä vaikeuttavat huonokuntoiset tiet, luonnonkatastrofit ja väkivaltaiset konfliktit. Toivotin Lotta-Lidialle siunausta ja menestystä opintoihin niin, että hänet niiden jälkeen hyväksytään lähetyslentäjäksi.
Sitten juttelin erään naisen kanssa paljon lopunajoista, mistä jäi erityisesti mieleeni se, että hänen mielestään tuleva Antikristus on muslimi, mistä minä olen hänen kanssaan koko lailla samaa mieltä eli että Antikristus nousee jostain islaminuskoisesta maasta, todennäköisesti Syyriasta.
Seuraavaksi vieraikseni tuli kaksi miestä, ensin Tom Anteroinen ja sitten Jorma Sormunen, joiden kanssa puhuin paljon lopunajan eri ilmiöistä, Anteroisen kanssa erityisesti valtakunnan sähköverkosta irtaantumisesta ja oman energiatuotannon järjestämisestä.
Käytyäni syömässä Pihka-ravintolassa, jossa näytteilleasettajien maukas lounas maksoi vain 15,20 e, päätin lähteä tervehtimään taideasiantuntija Pauliina Laitista, koska tiesin, että hän alkaa pian puhua Vallisaaren salissa kirjastaan ”Hyvä elämä eron jälkeen”, minkä mainoksen mukaan jokaisen eroavan tai eronneen pitäisi lukea.
Halusin tavata Pauliinaa myös siksi, että me olimme joitakin vuosia sitten seinänaapureita, kun hänen osastonsa oli aivan minun vieressäni. Juttelimme silloin syvällisiä, myös profeetallisista asioista.
Minulla kävikin hyvä johdatus, koska tapasin Pauliinan juuri ennen hänen esityksensä alkua. Meillä oli muutaman minuutin pituiset, mutta todella mukavat keskustelut eri aiheista, myös avioeroista, joita olemme kumpikin kokeneet. Täytyypä hankkia Pauliinan kirja kirjastosta.
Sen jälkeen sain osakseni osastollani Saatanan hyökkäyksen, jollaista en ole koskaan ennen kokenut, kun eräs vanhempi mies nähtyään pöydälläni Israel-kirjan alkoi huutaa minulle vihaisena kovaan ääneen: ”Miksi sinulla on tuollainen kirja. Israelhan on terroristijärjestö.”
Vastasin, että Israel ei ole terroristijärjestö, mutta on terroristijärjestö Hamasin uhkaama, koska Hamas haluaa tuhota Israelin.
Väittelymme jatkui jonkin aikaa, jonka aikana mies alkoi kiihtyä yhä enemmän, jolloin aloin jo miettiä, käykö hän kohta kimppuuni. Välillä vaikutti jo siltä, että kohta tekohampaat tippuvat lattialle, kun mies vauhkosi äänekkäästi suu ammollaan.
Sanoin lopuksi, että koko Israelin maa kuuluu juutalaisille eikä arabeille, koska Jumala on luvannut maan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille, mihin mies huusi pois lähtiessään: ”Mikä Jumala? Ei mitään jumalia ole olemassakaan.”
Sääliksi kävi tuollainen hirvittävä Jumalan vastainen ja samalla antisemitistinen viha, jonka alkuperä on Jumalaa ja Israelia vihaavassa Saatanassa.
Seuraava kävijä oli monien vuosien takainen tuttuni Joanna Haikara, jota en ollut aluksi tuntea, koska hän oli kovin eri näköinen kuin ennen. Puhuimme paljon lopunajoista, mistä aiheesta hän tietää hyvin paljon.
Sitten osastolleni tuli kaksi saatananpalvontapaidoissa olevaa miestä, joista toinen, joka oli aikoinaan asunut Loviisassa, jossa minä nykyään asun, oli hyvin puhelias. Mies toi esiin mm. sen vanhan väitteen, että mistä sitä voi tietää, mikä on oikea uskonto, kun niitä on niin paljon.
Vastasin hänelle, että oikean uskon löytäminen on helppoa, koska kaikki muut uskonnot ovat ihmisen omiin hyviin töihin perustuvia tekouskontoja, mutta vain kristinusko on pelastususkonto, jossa on Pelastaja Jeesus Kristus, joka kuoli meidän syntiemme puolesta, jotta me saisimme elää, jos teemme parannuksen ja uskomme Jeesukseen.
Kun messupäivä alkoi olla jo lopuillaan, Arja Alho tuli lupauksensa mukaan osastolleni, jossa esittelin hänelle koko tuotantoni. Samalla meillä oli vilkasta keskustelua eri aiheista ja lopulta suuri yllätys, kun kävi ilmi, että hän oli tavannut vuosia sitten ex-vaimoni ja hänen poikansa Mikaelin, joka oli minulle kasvattipoika, mutta se tarina on niin erikoinen ja koskettava, että haluan tehdä siitä oman erillisen kirjoituksen.
Aivan lopussa osastolleni tuli myös kirjojeni kansien tekijä Ari Pesonen vaimonsa Ina Kuulan kanssa. Minulla on ollut jo vuodesta 2016 alkanut hyvä työsuhde Arin kanssa, joka on luonut monia upeita kansia kirjoilleni.
Kaiken kaikkiaan tämä lauantain messupäivä oli siis todella erikoinen ja mieleen jäävä sekä hyvässä että pahassa.
Kuvassa Sofia Hämäläinen kehittämänsä kuohujuoman kanssa.

Sofia Hämäläinen.
23.10.2026
Helsingin Kirjamessut 2026 perjantai
Perjantaina Kirjamessuilla oli enemmän väkeä kuin torstaina eli 32000 kävijää.
Minulla oli tänäänkin tosi hyviä keskusteluja, mutta sen lisäksi oli myös myyntiä, kun 10 kirjaani meni kaupaksi.
Päivä alkoi erikoisesti, kun jo edesmenneen Matti Tukian näköinen mies tuli pöytäni luo. Ehdin jo ajatella: ”Mitä ihmettä, onko Tukia noussut kuolleista?”
No, eihän se Matti ollut, vaan hyvin paljon hänen näköisensä Kai Nordberg, jonka kanssa puhuin sitten monista eri asioista.
Lopuksi kävi ilmi vielä sekin erikoisuus, että Nordberg tuntee hyvin Heikki Eskolan, joka oli rehtorina ollessani luokanopettajana Munkkiniemen ala-asteella. Pyysin Nordbergiä lähettämään entiselle esimiehelleni terveisiä, minkä hän lupasi tehdä.
Sen jälkeen minulla oli pitkät keskustelut erään nuorehkon miehen kanssa. Kysyin: ”Uskotko Jumalaan?”
”Kyllä.”
”Uskotko Jeesukseen?”
Tuli hiljaista.
Kerroin miehelle Jeesuksen merkityksestä Jumalan Poikana ja Pelastajana ja sanoin lopuksi: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.”
Tässä vaiheessa voisin todeta sellaisen asian, että somessa on paljon uskovia ihmisiä, jotka arvostelevat minua tuomioprofetioiden esiin tuomisesta ja kehottavat minua julistamaan vain perusevankeliumia. Sanon heille, että minulla on kutsumus opettaa Raamattua, toimia profeetallisesti, mutta välillä olen evankelistakin eli tuon esille selvästi ja ymmärrettävästi pelastussanoman, kuten olen tehnyt ennenkin ja teen sitä samaa jälleen näillä Kirjamessuilla. Mutta evankelistana olo ei ole minun pääkutsumukseni, vaan opettaminen ja profeetallinen toiminta.
On mukavaa, että Stelkin miehet käyvät tervehtimässä minua. Tällä kertaa vuorossa oli Aarni Kontturi vaimonsa kanssa. Siltä varalta, että kaikki eivät tiedä, mikä on Stelk, niin sanon, että se on kansainvälinen evankelioimisjärjestö, joka haluaa viedä hyvää sanomaa Jeesuksesta erityisesti liikemiehille. Stelk onkin lyhenne nimestä ”Suomen Täyden Evankeliumin Liikemiehet”.
Samalla tavalla on hauskaa, että Helsingin Opettajakorkeakoulun aikainen (1965-1967) kurssikaverini Maila Ovaska käy tervehtimässä minua vuosi vuoden jälkeen, kuten jälleen tänä vuonnakin yhdessä tyttärensä kanssa.
Sitten olikin erikoinen tilanne, kun minulla oli pitkät keskustelut minulle ennen tuntemattoman Vesa Kukkosen kanssa, joka nähtyään Israel-kirjani (Ihmeellinen Israel 1-4) sanoi, että hän ei ole koskaan ollut Israelissa, mutta että hän haluaisi käydä siellä.
Minulla oli alusta alkaen sellainen tunne, että mies on juutalainen, joten kysyin häneltä suoraan: ”Oletko sinä juutalainen?”
Mies vastasi: ”Ehkä, mutta minulla ei ole siitä varmuutta. Olen kyllä miettinyt paljon asiaa.”
Sanoin miehelle, että maailmassa ja Suomessakin on runsaasti ihmisiä, jotka ovat juutalaista sukuperää, mutta he eivät tiedä sitä, koska vainojen takia monet juutalaiset ovat kätkeneet alkuperänsä ja jotkut ovat kääntyneet kristinuskoon joko tosissaan tai sitten vain ulkonaisesti, jotta he tulisivat hyväksytyiksi yhteiskunnassa.
Kehotin miestä tekemään DNA-testin alan johtavan yrityksen eli israelilaisen MyHeritage-nimisen sukututkimusfirman kautta. Kerroin hänelle, että minä tein testin aikanaan ja sain vastauksen, että olen 87,5-prosenttisesti suomalainen, ja loput oli sitten geeniperimää eri puolilta maailmaa.
Esitin miehelle lopuksi vilpittömän toivomukseni, että hän pääsisi vielä käymään Israelissa joko turistina tai alijan tekevänä paluumuuttajana, mistä on olemassa monia Raamatun profetioita, että lopunaikana maailman eri kulmille karkotetut juutalaiset tulevat palaamaan takaisin isiensä Israelin maahan.
Sanoin omana kokemuksenani, että olen käynyt monissa maissa, mutta Israel on kiinnostavuudessaan ehdoton ykkönen maan poikkeuksellisen rikkaan uskonnollisen historian takia, kun esim. Jerusalem on kolmen suuren uskonnon, juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon, pyhä kaupunki.
Tämän jälkeen huomasin, että kaksi nuorta poikaa ja yksi tyttö katselivat kiinnostuneina myynnissä olevia mukejani, joissa on minun kuvani eri rooleissa, kuten profeettana, Mooseksena, presidenttinä, kuninkaana, liftarina, rockmuusikkona, puutarhurina ja Trumpin puolesta rukoilijana. Mukin alareunassa on sitten vielä jokin asiaan sopiva raamatunjae.
Nuoret kysyivät, mistä minä olen saanut inspiraation teetättää tällaisia mukeja. Vastasin, että profetioista ja Raamatusta, mutta mukana on myös ripaus huumoria.
Esiteltyäni nuorille CD-levyni, jossa on rakkauslaulujen lisäksi myös useita hengellisiä laulujani, kysyin heiltä suoraan: ”Oletteko te uskossa?”
Saatuani kielteisen vastauksen kerroin heille lyhyesti pelastuksen evankeliumin, että uskomalla Jeesukseen voi pelastua.
”No, ei ainakaan vielä”, oli reaktio, jonka jälkeen nuoret lähtivät pois.
Huusin heidän peräänsä: ”Älkää miettikö liian pitkään. Nuoretkin voivat kuolla.”
Kävin tänään kuuntelemassa myös jonkin aikaa Nina af Enehjelmin haastattelun alkua ja loppua Esplanadi-lavalla, jossa hän kertoi kirjastaan ”Tapani Kansa ja minä”. Välillä piti mennä omalle osastolleni, josta en voi olla pois liian kauaa aikaa.
Taustatietoa sen verran, että lähetin 8.10.2026 Ninalle seuraavan Messenger-viestin: ” Hyvä Nina!
Olen lukenut hämmentyneenä ja surullisena Tapanin hautaamiseen liittyviä uutisia.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista suuren surun keskellä.”
Kerroin sen jälkeen jotain itsestäni ja sen, että olen menossa Helsingin Kirjamessuille näytteilleasettajana oman osastoni kanssa, jolloin Nina sanoi, että hän on myös mukana Kirjamessuilla, jossa häntä haastatellaan uuden kirjansa johdosta.
Vastasin: ”Sepä hyvä tietää. Tulenkin kuuntelemaan sinua silloin.”
Menin Ninan haastattelun jälkeen lavan reunalle ja sanoin Ninalle: ”Minä olen Jouko Piho. Me olemme keskustelleet Messengerissä Tapanista. Olen varannut kirjasi ”Tapani Kansa ja minä” kirjastosta. Luettuani kirjan teen siitä kirja-arvion ja lähetän sen sinulle.”
Nina hymyili kauniisti ja oli hyvin ystävällinen. Mieleeni tuli ajatus, että ei ole mikään ihme, että moniulotteinen ja välillä vaikeakin Tapani Kansa rakasti Ninaa, vaikka he eivät viime vuosina asuneetkaan samassa osoitteessa, mutta olivat siitä huolimatta jatkuvasti yhteydessä toisiinsa.
Kuvassa Nina af Enehjelm Helsingin Kirjamessujen Esplanadi-lavan haastattelussa 23.10.2026.

Nina af Enehjelm Helsingin Kirjamessujen haastattelussa 2026.
22.10.2026
Helsingin Kirjamessut 2026 torstai
Helsingin Kirjamessujen ensimmäinen päivä on ohi.Torstaina Kirjamessuilla oli 21595 kävijää.
Oli taas paljon mielenkiintoisia keskusteluja ja uusia kontakteja, mutta myyntiä oli huonosti eli meni vain yksi CD-levyni sekä annoin Outo tie -kirjani lahjaksi.
Aamu alkoi siten, että eräs nainen sanoi, että hän on lukenut kirjoituksiani netissä ja että häntä kiinnostaisi lukea myös kirjojani, mutta hän oli jo käyttänyt kaikki rahansa.
Sitten mies, joka kysyi: ”Oletko joku ennustaja?” Kerroin taustastani ja siitä, että olen kerännyt profetioita vuodesta 2007 lähtien. Kerroin sitten Tukholman profetiasta ja nykyisestä tilanteesta vuoden 2022 Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Mies vastasi: ”Mulla ei järki riitä tähän, mutta varmaan mielenkiintoisia tarinoita.”
Sitten sain sellaisen ilmoituksen, millaista ei ole koskaan ennen tapahtunut, että eräs nainen lähetti viestiä, että hän ei löydä lähettämääni vapaalippua puhelimesta eikä sähköpostistakaan. En tiedä, mistä moinen mahtoi johtua, mutta ikävä juttu hänelle ja minulle.
Seuraavaksi kanssani tuli keskustelemaan Kirkon tutkimus- ja koulutusyksikön tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg, joka on työnsä takia seurannut minua vuosien ajan. Hän mm. kuunteli aikoinaan Perttu Häkkisen Yle Puheessa julkaistut haastatteluni profetioista ja helvetistä.
Sohlbergin seurassa ollut toinen mies kysyi: ”Milloin Outo tie -kirjalle tulee jatkoa?” Vastasin, että toivottavasti ”Outo tie 2” on valmis ensi vuoden Kirjamessuille mennessä.”
Tämän jälkeen oli paljon puhetta Israelista, ensin Suomessa asuvan juutalaisen miehen kanssa ja sen jälkeen Israelista kiinnostuneen Kari Ilvosen kanssa, joka kysyi minulta, tunnenkin matkaopasta, jonka lempinimi oli pipomies eli Pentti Holia. Sanoin, että olen tavannut useita Israelin matkaoppaita, mutta en Pentti Holia. Sitten puhuimme vielä jonkin aikaa Leo Mellerin opetuksista, miten hän muutti monia käsityksiään elämänsä loppuaikana.
Seuraavaksi juttelin Suomalaisuuden Liiton toiminnanjohtajan Juuso Gustafssonin kanssa, joka antoi minulle lahjaksi Roger Scrutonin kirjan ”Kansakuntaa tarvitaan”. Kun olen lukenut kirjan, teen siitä kirja-arvion.
Sitten olikin erikoinen tilanne, kun Facebookissa kirjoituksiani seurannut Johan halusi minulta nimikirjoituksen kirjaan, johon hän kerää mielipidevaikuttajien nimikirjoituksia. Juteltuamme Tuomas Enbuskesta kehotin häntä kuuntelemaan Enbusken minusta tekemän podcast-haastattelun.
Tämän jälkeen minulla oli syvällisiä keskusteluja uskonasioista erään nuoren opiskelijan kanssa. Kerroin hänelle, että uskoontulo on hyvin yksinkertaista, kun se riittää, että uskoo Herraan Jeesuksen, niin pelastuu. Mies vastasi: ”Jos sinä sanot niin.” En tiedä, Herra tietää, tuliko mies uskoon, mutta hän oli hyvin myötämielinen kaikelle mitä sanoin eli hän on ainakin etsivällä paikalla ja hyvin lähellä Jumalan valtakuntaa.
Sitten oli mielenkiintoinen tilanne, kun kommunistisessa Tiedonantaja-lehdessä työskentelevä Marko Korvela tuli käymään, kuten viime vuonnakin, ja sanoi tulevansa lauantaina uudestaan, niin voimme keskustella paremmin.
Päivän huippukohta oli, kun poikani Marko Piho tuli pojanpoikani Waltteri Pihon kanssa käymään osastollani. Annoin Waltterille 15-vuotis -syntymäpäivälahjaksi hänen valitsemansa kirjani ”Outo tie”, mikä oli osuva valinta, koska siinä on paljon asiaa ja kuvia omasta elämästäni lapsuudesta lähtien, sukumme tapahtumista sekä hänen Marko-isänsä lapsuudesta ja nuoruudesta.
Sitten luonani kävi Lasse Suhonen Stelkistä ja Helsingin Siionista. Meillä olikin paljon yhteisiä muistoja menneiltä ajoilta, joita kävimme läpi välillä hersyvän huumorinkin keinoin.
Tämän jälkeen osastolleni tuli uskova nainen, joka ihmetteli kirjojeni määrää (26). Mainitsin hänelle, että viime vuonna minulla oli myös lavaesiintyminen, kun TV7:n Martti Ojares haastatteli minua. Kun nainen kysyi, onko se jossain nähtävissä, niin sanoin, että kyllä on YouTubessa. Tässä osoite:
https://www.youtube.com/watch?v=guuyZw_RSg0&t=815s .
Päivän loppupuolella Stelkin puheenjohtaja Pentti Kautto tuli keskustelemaan kanssani Israelin ja Gazan tilanteesta. Kautto kysyi mielipidettäni Seefanjan kirjan 2:4 kohdasta: ”Gaza jää tyhjäksi, Askelon autioksi, Asdodin asukkaat ajetaan pois keskellä päivää ja Ekron tuhotaan.” Vastasin, että näin tulee tapahtumaan, mutta en tiedä, johtaako nykyinen sota Gazassa sen tyhjentymiseen arabeista, mikä olisi oikea Jumalan tuomio, koska Gazan asukkaat ovat tukeneet jo vuosien ajan Israelin tuhoa ajavaa Hamasia, vai ovatko tämän päivän tapahtumat vasta alkusoittoa jollekin myöhemmälle asialle, joka tulee olemaan Jumalan lopullinen rangaistus Gazan asukkaille siten, että he menettävät juutalaisvaltion vainoamisensa takia asumisoikeutensa Gazan alueeseen samalla tavoin kuin Kanaaninmaan monet kansat menettivät syntiensä takia asumisoikeutensa Kanaaninmaahan, ja Jumala antoi koko maan sen sijaan israelilaisille, jotka valloittivat Israelin maan Joosuan johdolla.
Kuvassa vas. vaari Jouko Piho, pojanpoika Waltteri Piho ja poika Marko Piho.

21.10.2026
Helsingin Kirjamessut 2026 keskiviikko
Laitoin tänään keskiviikkona 21.10.2026 oman osastoni valmiiksi huomenna alkavia Helsingin Kirjamessuja varten, jotka jatkuvat sunnuntaihin asti.
Jos tulet Kirjamessuille, olet tervetullut käväisemään myös minun osastollani hallissa 7 paikassa h139.

15.9.2026
Haluatko vapaalipun Helsingin Kirjamessuille?
Olen jälleen näytteilleasettajana Helsingin Kirjamessuilla 22.-25.10.2026. Osastoni paikka on 7h139.
Saan jakaa 16 yhden päivän vapaalippua. Jos haluat lipun, ilmoita siitä minulle Messengerissä tai sähköpostiin (jouko.piho@kolumbus.fi). Ilmoita samalla puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi.

30.10.2025
Jouko Pihon kirjailijahaastattelu Helsingin Kirjamessuilla 2025
TV7:n Martti Ojares haastatteli Jouko Pihoa Helsingin Kirjamessujen Arabia-lavalla 23.10.2025.

TV7:n Martti Ojares haastatteli Jouko Pihoa Helsingin Kirjamessujen Arabia-lavalla 23.10.2025.
26.10.2025
Helsingin kirjamessut 2025 sunnuntai
Tänään sunnuntaina Helsingin Kirjamessuilla oli 20399 kävijää, joten yhteensä neljän päivän kävijämäärä oli 104117, mikä on Helsingin Kirjamessujen 25-vuotisen historian uusi ennätys.
Tänään meni kirjoistani kaupaksi Lopunaika ja Lopunaika 5 sekä Sirkka Perälän kääntämä John Bunyanin kirja ”Pikataival taivaaseen”.
Heti aamulla Lahden STELKin Aarni Kontturi tuli luokseni ja alkoi puhua Lahdessa toimivasta merkittävästä Annamari Jukko -nimisestä uskovasta naisesta. Koska hänellä oli osasto aivan lähellä, menin sinne häntä jututtamaan.
Jukko on korkeasti koulutettu nainen, joka haluaa auttaa kanssaihmisiä, varsinkin työttömiä, omalla esimerkillään ja rohkeilla ideoillaan. Häntä on sanottukin idealingoksi.
Jukon mielestä Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, jossa voidaan pahoin. On aika rakentaa hyvinvointiyhteiskunnan rinnalle vastuuyhteiskunta, jossa apu ongelmiin löytyy ihmisten välisistä suhteista ja verkostoista. Jukko onkin mitä suurimmassa määrin yhteisöllisyyden rakentaja ja yhteiskunnallinen innovaattori.
Lue lisää tästä arvokkaasta pioneerityöstä: https://vastuuyhteiskunta.fi/ .
Teemu Makunen, nuori perussuomalainen poliitikko, tuli osastolleni ja sanoi: ”Olen lukenut kirjoituksiasi X:ssä (entinen Twitter). Sinulla on hyviä kannanottoja.” Pois lähtiessään Teemu sanoi: ”Oli kiva tavata livenä.”
Tätä samaa sanoi muuten moni muukin, joka on tähän asti vain lukenut somessa kirjoituksiani tai katsonut videoitani. Elävä elämä on aina parempi kuin nettimaailma.
Sitten luokseni tuli uskova nainen, joka kiitti minua hyvistä YouTube-videoista. Samalla hän kertoi uskonsa takia kokemastaan vastustuksesta. Nainen on myös harkinnut eroa kirkosta, koska sinne on pesiytynyt paljon epäraamatullisia oppeja ja käytäntöjä.
Vanhempi mies tuli luokseni ja halusi keskustella Venäjän suorittamasta tulevasta Itä- ja Pohjois-Suomen miehityksestä. Mies kysyi: ”Onko Venäjä sitten jotenkin uskovaisempi maa, kun näin käy?” Vastasin, että Venäjä ei ole kristitympi maa, vaan kyse on siitä, että Jumala käyttää Venäjää Jumalasta luopuneen Suomen rankaisemiseen, mutta sen jälkeen tulee rankaisijan oman tuomion vuoro ja se on suuri.
Tänäänkin kävi niin, että entinen oppilaani tuli käymään osastollani. Tällä kertaa kyseessä oli Henri Halila, joka professori-isäänsä Heikki Halilaa seuraten lähti opiskelemaan oikeustiedettä ja on nyt valmistautumassa väitöskirjansa puolustamiseen, jonka jälkeen hänestä tulee oikeustieteen tohtori.
Henri oli oppilaanani hyvä, mutta hiljainen, ja samanlainen hän oli nytkin kuten isänsäkin, joka lähinnä tyytyi kuuntelemaan, kun Eeva Halila teki kysymyksiä toisensa jälkeen Suomen ja maailman tulevaisuudesta. Vastasin parhaani mukaan, joten kaikki tärkeimmät profetiat tulevista tapahtumista tulivat esille.
Vähää ennen osastoni purkamista paikalle tuli vuosien takainen ystäväni Liisa Nuutinen, jonka kanssa puhuin monista eri asioista. Kun kysyin lopuksi, missä seurakunnassa hän käy, Liisa vastasi, että United Community Church -seurakunnassa. En ollut ennen kuullutkaan sellaisesta seurakunnasta, mutta se vaikuttaa olevan aivan hyvä kristillinen seurakunta, joka kokoontuu Espoossa ja Helsingissä. Tässä linkki seurakunnan kotisivulle: https://ucclife.fi/ .
Näin siis Helsingin Kirjamessut 2025 on taputeltu historiaan. Antti Korhonen (se kirjailija) kysyi minulta, aionko tulla mukaan myös ensi vuoden Kirjamessuille. Sanoin, että tulen, jos Herra suo ja jos maailmantilanne sen suo.
Kuvassa vas. Annamari Jukko ja työllistetty Mari Heino Vastuuyhteiskunnan osastolla Helsingin Kirjamessuilla 26.10.2025.

Vas. Annamari Jukko ja työllistetty Mari Heino Vastuuyhteiskunnan osastolla Helsingin Kirjamessuilla 26.10.2025.
25.10.2025
Helsingin kirjamessut 2025 lauantai
Tänään lauantaina Helsingin Kirjamessuilla oli huikeat 34875 kävijää, joista jotkut tulivat minunkin osastolleni 7e139.
Tänään myyntini oli tällainen: Profetioita 5 -kirjani, CD-levyni, Trump-mukini ja Markus Lehtipuun Liettua- opaskirja.
Ja jälleen oli todella kiintoisia keskusteluja ja tapahtumia.
Ensimmäinen kävijä osastollani oli STELKin Thomas Kämper, joka sanoi heti alkajaisiksi: ”Pidit torstaina lavalla voimallisen puheen.” Vastasin: ”Se on minun tyylini. Puhun suoraan ja voimakkaasti sen mitä on sydämelläni.”
Jonkin ajan kuluttua minulla oli erään miehen kanssa tiukat keskustelut monista eri aiheista, kuten profetioista, Stalinin kuolemasta, presidentti Stubbista ja Paavo Väyrysestä.
Sitten luokseni tuli juttelemaan Helsingin Sanomien toimittaja Valtteri Parikka, joka tiesi minusta toimittaja Onni Niemen v. 2020 tekemän ja Hesarin Nyt-liitteessä 24.8.2020 julkaistun nelisivuisen haastattelun takia, joka löytyy vieläkin tästä linkistä ( https://www.hs.fi/nyt/art-2000006611780.html ).
Sen jälkeen STELKin osastolla auttanut lahtelainen Harri Rautavirta tuli tutkimaan kirjojani. Myöhemmin Harri tuli uudestaan ja sanoi, että hän on kadottanut autonavaimensa. Aikamme asiaa ihmeteltyämme ja eri vaihtoehtoja pohdittuamme koin, että nyt on aika myös rukoilla asian puolesta. Rukoilin, että Jumala auttaisi tässä asiassa, koska Jumalalle on kaikki mahdollista. Jonkin ajan kuluttua säteilevä Harri tuli uudestaan luokseni ja sanoi, että avaimet olivat löytyneet. Joku ystävällinen ihminen oli löytänyt avaimet ja vienyt ne Messukeskuksen löytötavaratoimistoon.
Kävin päivällä klo 15 kuuntelemassa Senaatintorin lavalla vähän aikaa, kun tutkija Ilmari Käihkö haastatteli presidentti Sauli Niinistöä tämän uuden kirjan ”Kaikki tiet turvaan – Sinnikkään Suomen suunta” johdosta. Yleisöä oli vielä enemmän kuin eilisessä Stubbin tilaisuudessa.
Niinistön mukaan ”Kaikki tiet turvaan” viittaa teihin, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet Suomen turvallisuuteen: yhteistyöhön Ruotsin kanssa, lännen tiehen ja Natoon sekä Venäjän tiehen turvattomuuden minimoinnin näkökulmasta.
Olen tässä asiassa eri mieltä Niinistön kanssa. Yhteistyö Ruotsin kanssa on OK, mutta yksipuolinen lännettyminen ei ole hyvä asia eikä Suomen liittyminen Natoon tuonut turvaa vaan turvattomuutta, koska Venäjä tulee omien sanojensa mukaan reagoimaan muuttuneeseen tilanteeseen sotilaallisesti, jolloin monien ihmisten saamat profetiat Venäjän suorittamasta Itä- ja Pohjois-Suomen miehittämisestä tulevat toteutumaan.
Olen myös sitä mieltä, että Niinistö ei ota ollenkaan huomioon puolueettomuuden tuomaa turvaa eikä ennen kaikkea korkeinta Jumalan antamaa suojaa, kuten Martti Lutherin virsi sanoo: ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan.”
Lähdin sitten syömään Mestaan, jossa otin ensimmäistä kertaa ennen pääruokaa keittoa, joka oli tänään mustajuurikeitto. Ja johan maistui hyvältä! En edes tiennyt, mikä on mustajuuri, joten katsoin Googlesta, josta löytyi tieto, että mustajuuri on 20–30 senttimetriä pitkä juures, joka on sukua voikukalle ja jonka maku muistuttaa paljon parsaa.
Päivän aikana syntyi useita pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja eri henkilöiden kanssa, kuten vuosien takaisen ystäväni Tom Anteroisen kanssa sekä uuden tuttavuuden Leea Taimiston kanssa, jonka kanssa puhuimme erityisesti lopunajoista.
Keskustelin paljon profetioista ja lopunajoista myös Suomessa syntyneen Markus Chaichianin kanssa, jolla on suomalainen äiti ja Iranin juutalainen ydinfyysikkoisä.
Kun Antti Korhonen (ei se kirjailija) kävi luonani, hän kysyi heti: ”Oletko vielä mukana politiikassa?” Vastasin, että en ole ollut enää mukana puoluepolitiikassa sen jälkeen, kun erosin VKK-puolueesta muutama vuosi sitten, mutta yritän vaikuttaa politiikkaan puheillani ja kirjoituksillani sen ulkopuolelta.
Päivän ehdoton kohokohta oli, kun entinen oppilaani Helsingin Munkkiniemen ala-asteelta, Eeva Auranen, tulla tupsahti osastolleni tyttärensä kanssa, joka on nyt Munkkiniemen yläasteella, ja oli yhtä hauska ja räväkkä kuin lapsenakin. Koska Eevan tytär oli käynyt samaa koulua kuin hänkin, niin Eeva halusi ehdottomasti näyttää tyttärelleen, millainen opettaja hänellä oli Munkkiniemen ala-asteella. Oli pakko kehua entiselle oppilaalleni, miten nätti tytär hänellä on, johon Eeva vastasi: ”Eikö olekin!”
Kuvassa opettaja Jouko Piho entisen oppilaansa Eeva Aurasen kanssa.

Jouko Piho entisen oppilaansa Eeva Aurasen kanssa Helsingin Kirjamessuilla 25.10.2025.
24.10.2025
Helsingin Kirjamessut 2025 perjantai
Tänään perjantaina Helsingin Kirjamessuilla oli yhteensä 28935 kävijää, joista jotkut tulivat minunkin osastolleni 7e139.
Kirjoja meni kaupaksi viisi, neljä omaani ja yksi Markus Lehtipuun kustantama Israel-kirja. Sen lisäksi tuli yksi Mooses-mukin tilaus ja yksi vaihto, kun sain Opettajakorkeakoulun aikaiselta kurssikaveriltani Maila Ovaskalta hänen kirjansa ”Sanoitko, että voin lentää” ja hän sai minun CD-levyni.
Päivä alkoi siten, että eräs vanhempi mies tuli pöytäni luo ja sanoi: ”Nämä ovat vissiin uskonnollisia kirjoja”. Vastasin: ”Kyllä, nämä ovat kristillisiä kirjoja.” ”Sitten ne eivät ole minua varten”, urahti mies ja lähti pois. Huusin hänen peräänsä: ”Joka tapauksessa Jumalan siunausta!” Mies vastasi yllättäen: ”Kiitos!”
Sitten toinen vanhempi mies tuli kertomaan minulle, että kaikki hänen suvussaan ovat lestadiolaisia uskovia, mutta hän ei ole saanut uskoa. Mies käy kuitenkin Rauhan Sanan tilaisuuksissa kuuntelemassa julistusta. Sanoin miehelle, että kyllä hän voi tulla uskoon milloin tahansa, jos hän haluaa ja siteerasin raamatunkohtaa ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.”
Yhtäkkiä osastolleni tuli minulle tuntematon mies antaen minulle Tosimies-lehden. Kävi ilmi, että kyseessä oli Kimmo Janas, kyseisen kristillisen lehden kustantaja ja päätoimittaja. Janas kertoi, että lehden toimittaminen ei ole helppoa taloudellisten haasteiden takia, mutta hän on päättänyt kuitenkin olla uskollinen kutsumukselleen ja jatkaa kaikesta huolimatta. Lopuksi Janas sanoi: ”Kai meitä Jumalan hullujakin tarvitaan.” Sanoin olevani samaa mieltä ja kerroin siitä, kun Tuomas Enbuske haastatteli minua muutama vuosi sitten podcastiinsa, niin hän aloitti sen kysymällä ”Jouko Piho, oletko sinä hullu?” Vastasin: ”Kyllä, Jumalan hullu.”
Eräässä vaiheessa olin jo lähdössä syömään, kun minulle tuli sisäinen tunne, että minun pitäisi odottaa vielä viisi minuuttia. No, jäin paikalleni ihmetellen moista ohjetta.
Viiden minuutin kuluttua selvisi syy, kun läheiseltä Senaatintorin lavalta kuului kuuluttajan ääni, että kohta siellä alkaa presidentti Alexander Stubbin haastattelu. Riensin paikalle ja huomasin, että paikka oli täpötäynnä ihmisiä, niin paljon, että en ole koskaan nähnyt Kirjamessuilla millään lavalla niin paljon väkeä. Kuuntelin vähän aikaa, kun Ville Blåfield haastatteli Stubbia hänen uuden kirjansa ”Valtakolmio” johdosta.
Päätin kuitenkin hetken kuluttua lähteä näytteilleasettajien Mesta-ruokapaikkaan, jonne mennessäni kuulin, miten joku nainen puhui innokkaasti noin kuuden hengen ryhmälle näin: ”Sit se puhui profetioista ja Jeesuksen takaisintulosta.” Tiesin heti, että ”se” olin minä eli nainen oli ollut kuuntelemassa, kun eilen torstaina TV7:n Martti Ojares haastatteli minua Arabia-lavalla aiheesta ”Suomi profetian valossa”. Näin se sana leviää.
Päivän mukavin tapahtuma oli se, kun vanhin 51-vuotias poikani Marko ja hänen 12-vuotias tyttärensä Helmi kävivät tervehtimässä minua osastollani. Marko on käynyt Kirjamessuilla ennenkin, mutta Helmille tämä Kirjamessujen valtavan monipuolinen tarjonta vaarin tapaamisen lisäksi oli varmasti suuri elämys. Kuulinkin, että Helmi halusi erityisesti mennä lukemaan satua lukukoiralle.
Päivän syvällisimmän keskustelun kävin erään vanhemman miehen kanssa, joka halusi keskustella Jumalan puheesta. Kävi ilmi, että mies kaipasi, että Jumala puhuisi hänelle suoraan. ”Pitääkö minun rukoilla koko yö kielillä, että Jumala puhuisi minulle?” Vastasin, että tuon kaltaiset teot eivät välttämättä auta asiassa, vaan Jumala puhuu silloin kun hän katsoo, että on oikea aika ilmestyä ihmiselle, kuten Jumala ei puhunut Moosekselle 40 vuoden aikana, kun tämä oli Midianin erämaassa faaraota paossa, vaan vasta, kun Mooses oli jo 80-vuotias, jolloin oli oikea aika Jumalan puhua Moosekselle hänen tehtävästään vapauttaa heprealaiset Egyptin faaraon orjuudesta ja johdattaa heidät Luvattuun maahan.
Salakirjojen Juha Hyrkäs kävi jo eilen osastollani, mutta tänään hänellä oli kerrottavana mielenkiintoinen tieto siitä, että hän oli jokin aika sitten laittanut Facebook-sivulleen tiedon siitä, että hänellä on myytävänä Jouko Pihon ”Outo tie”-kirjaa, jolloin entinen oppilaani Munkkiniemen ala-asteelta Teemu Korpijärvi oli kirjoittanut Hyrkäkselle, että Jouko Piho on hänen entinen opettajansa. Juha totesi, että kyllä maailma on pieni. Tähän liittyen mainittakoon vielä sekin, että ilahduin, kun nuori mies tuli osastolleni ja sanoi, että minä olen Atte Laine, entinen oppilaasi.
Päivän lopussa nuori mies tuli juttelemaan ja halusi kysellä VKK-puolueesta ja Ano Turtiaisesta kysyen, ovatko välimme poikki. Sanoin, että välit eivät ole poikki henkilökohtaisella tasolla, mutta en ole tekemisissä millään tavoin Ano Turtiaisen kanssa ja erosin VKK-puolueesta, koska Turtiainen alkoi tuoda julkisuuteen mielestäni vääriä käsityksiä Jeesuksesta ja maan muodosta (hän kannatti litteää maata), kiroili liikaa videoissaan ja muuttui täydelliseksi Kremlin mannekiiniksi.
Kaiken kaikkiaan perjantaipäivä oli täynnä varsin erikoisia kohtaamisia. Mutta kaikella on tarkoituksensa.
Kuvassa kolme sukupolvea: vaari Jouko Piho, pojantytär Helmi Piho ja poika Marko Piho.

Kolme sukupolvea: vaari Jouko Piho, pojantytär Helmi Piho ja poika Marko Piho.
23.10.2025
Helsingin Kirjamessut 2025 torstai
Tänään torstaina Helsingin Kirjamessuilla oli yhteensä 20307 kävijää, joista jotkut tulivat minunkin osastolleni 7e139.
Kirjoja meni kaupaksi kuusi. Päivän parasta antia olivat kuitenkin hyvin monet mielenkiintoiset tapaamiset ja keskustelut.
Lähellä on STELKin osasto, josta Martti Issakainen kävi usein juttelemassa ja myös Pentti Kautto, jonka kanssa puhuimme lähinnä Israelista.
Varsin erikoinen tilanne syntyi, kun osastolleni pelmahti kuusi Tampereen lyseon lukiolaista, jotka tutkivat innokkaasti kirjojani. Lopulta yksi heistä halusi tehdä minusta videohaastattelun, joka tulee johonkin koulun sisäiseen mediaan.
Japani-opaskirjojen tekijä Tapani Jussila käväisi ja kertoi ikäviä uutisia ystävästäni Markus Lehtipuusta, jonka kirjoja on myynnissä pöydälläni, että tämä on saanut pari viikkoa sitten aivoinfarktin ja on tällä hetkellä sairaalassa. Herra, anna Markuksen toipua, koska uskon, että hänellä on vielä tehtävää Suomessa.
Mukava yllätys oli, kun kirjailija Arvo Tuominen tuli osastolleni kiittämään minua monista ansiokkaista ja asiantuntevista kirja-arvioistani, joita olen tehnyt hänen Venäjä- ja Karjala -kirjoistaan.
Päivän ikävin tilanne syntyi, kun eräs nuori brittimies tuli englanniksi puhumaan Israelia vastaan ja palestiinalaisten puolesta. Yritin selittää hänelle Jumalan Israelin maata koskevia lupauksia, joiden mukaan se maa-alue on juutalaisten ja israelilaisten ikuinen perintömaa, mutta hän halusi vain pysyä omissa hänelle opetetuissa käsityksissään.
Sitten puhuin Henrik Jämsän kanssa kaikenlaisista asioista ja olimme hyvin samaa mieltä kaikesta. Jämsä sanoi olevansa lukemassa Jussi Halla-ahosta tehtyä elämäkertaa, jota hän kehui erittäin hyväksi ja helppolukuiseksi. Sanoin hänelle, että minullakin on tarkoituksena lukea jossain vaiheessa tuo kirja.
Kun ryhmä nuoria poikia tuli paikalle, he alkoivat ihastella mukejani. Yksi heistä sanoikin: ”Sulla on hienoja mukeja.” Kerroin sitten heille, miten he voivat niin halutessaan teettää itselleen tai lahjaksi vaikka vanhemmille samanlaisia mukeja.
Lopuksi minulla oli pitkät keskustelut Viljami Vuorisen kanssa. Puhuimme erityisesti lopunajan turvapaikoista.
Torstaipäivä huipentui siihen, että TV7:n Martti Ojares haastatteli minua Arabia-lavalla aiheesta ”Suomi profetian valossa”. Kuuntelijoita oli jotain 30 ja 40 väliltä. Noin 23 minuuttia kestänyt haastatteluhetki meni hyvin. Muutamat ihmiset tulivatkin jälkeenpäin kiittämään väkevästä sanomasta.
Valitettavasti videoinnissa tuli monenlaisia ongelmia, joten en voikaan laittaa videota jo tänään YouTubeen, vaan vasta lähipäivinä sen jälkeen, kun kuvaaja Timo Könönen on saanut editoiduksi kahdella eri kameralla tallennetut pätkät yhteen.
Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että olipa vaiherikas päivä.
Kuvissa Martti Ojares haastattelemassa Jouko Pihoa.


22.10.2025
Helsingin Kirjamessut 2025
Olin tänään keskiviikkona 22.10.2025 rakentamassa omaa Neos-osastoani Messukeskuksen paikassa 7 e139. Työhön meni kolme tuntia.
Lähdin sitten lähellä olevaan Finlandia Park -hotelliin, jonka huoneessa kirjoitan tätä raporttiani.
Huomenna torstaina onkin sitten erikoinen päivä, kun minulle järjestyi ensimmäistä kertaa kirjailijahaastattelu klo 19 hallin 7 Arabia-lavalla. Haastattelijana on TV7:n perustaja Martti Ojares, ja aiheena on ”Suomi profetian valossa”.
Jos olet tulossa Kirjamessuille, olet tervetullut tutustumaan myös minun osastoni pöydän antimiin.
Ja jos tulet Kirjamessuille torstaina, olet tervetullut kuuntelemaan illan haastatteluani.
Kuvassa Neos-osastoni.

5.10.2025
Helsingin Kirjamessut 2025
Olen jälleen näytteilleasettajana Helsingin Kirjamessuilla 23.-26.10.2025. Osastoni on hallissa 7 paikassa 7e139. Esillä on 23 kirjaani, CD-levyni ja 8 profeetallista mukiani. Lisäksi pöydälläni on Markus Lehtipuun ja Sirkka Perälän suomentamia kirjoja.
Olen tällä kertaa mukana myös haastateltavana Arabia-lavalla torstaina 23.10. 2025 klo 19. Haastattelijana on TV7:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Martti Ojares. Aihe on ”Suomen tulevaisuus profetiassa”.
Jos olet tulossa Helsingin Kirjamessuille, niin toivon, että voisit käväistä myös minun osastollani 7e139.
Olisi myös ilahduttavaa, jos mahdollisimman moni voisi tulla kuuntelemaan haastatteluani Arabia-lavalla torstaina 23.10.2025 klo 19.
Minulla on mahdollisuus jakaa jonkin verran ilmaisia sisäänpääsylippuja Kirjamessuille tulijoille. Jos olet kiinnostunut saamaan ilmaislipun, ilmoita siitä minulle ja samalla nimesi ja puhelinnumerosi lähettämällä viestisi sähköpostiosoitteeseeni jouko.piho@kolumbus.fi.

1.12.2024
Tampereen Kirjafestarit 1.12.2024
Olen nyt kotona Loviisassa ja kirjoitan raporttia Tampereen Kirjafestareiden sunnuntaipäivästä.
Päivä oli myynnillisesti harvinaisen huono eli meni vain yksi kirja eli Lopunaika 5 ja yksi muki.
Mukin kohdalla olikin melkoinen erikoisuus, koska ostaja on mukien kerääjä (hänellä on jo yli 100 mukia). Minun seitsemästä mukistani tämä alan harrastaja valitsi presidenttimukin, jonka alaosassa lukee ”Vallanpitäjät saavat valtuutensa Jumalalta”.
Olen miettinyt, että minun ei kannata osallistua ensi vuonna Tampereen Kirjafestareille, paitsi jos saan lavaesiintymisen, jossa minua haastatellaan kirjoistani, mukeistani ja CD-levystäni.
Olen muutenkin ajatellut pyytää lavaesiintymisen mahdollisuutta Helsingin, Turun ja Jyväskylän Kirjamessuilla.
Minun ei kannata mennä näytteilleasettajaksi enää vuodesta toiseen valtavilla tappioilla, kuten nytkin kaikki Tampereen menot olivat hiukan yli 900 euroa ja tulot olivat 40 euroa.
Hullun hommaahan tämä on ollut jo monta vuotta. Mutta minähän olenkin hullu, mutta siitä huolimatta olen tullut siihen tulokseen, ettei kai minun kuitenkaan tarvitse olla pähkähullu.
Muuten, muita yleisesti tunnettuja kristillisiä kustantajia ei sitten Tampereella ollut ollenkaan paitsi pienenä toimijana Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko. Joten koin kuitenkin hyvänä sen, että olin pitämässä esillä kristillisiä kirjoja, vaikka ne eivät kelvanneetkaan ihmisille.
Paljon oli taas monenlaisia keskusteluja eri ihmisten kanssa. Kun ihmisiä ei ollut kummankaan pöydän luona, puhuin viereisen osaston Antti Korhosen kanssa monista eri asioista, niin uskonnosta kuin politiikasta, kuten islamista, maahanmuutosta, demokratiasta, luomisesta ja Venäjän tulevasta Suomen osittaisesta miehityksestä.
Kävin myös tutustumassa lähellä olevaan islamin lahkon osastoon, joka piti esillä Ahmadiyya-liikkeen 1800-luvulla aloittaneen Mirza Ghulam Ahmadin (1835-1908) opetuksia. Ahmad perusti nimeään kantavan islamilaisen Ahmadiyya-liikkeen ja katsoi olevansa odotettu Messias, viimeisten päivien Mahdi, Krishnan avatar eli inkarnaatio sekä 14. vuosisadan Mujaddid eli islamilainen uskon uudistaja.
Liikkeellä on tällä hetkellä arviolta 12-15 miljoonaan seuraajaa kaikkialla maailmassa. Muslimien enemmistö on eri mieltä eikä usko Ahmadin olleen Messias, vaan he odottavat edelleen Messiasta, jota he kutsuvat Mahdiksi.
Tampereen Kirjafestareilla olevat Ahmadin seuraajat uskovat liikkeen perustajan messiaanisuuteen, joten heidän osastollaan oli iso juliste, jossa oli teksti englanniksi ”The Messiah has come!” ja suomeksi ”Messias on tullut!”
Valitettavasti on todettava, että he ovat väärässä. Messias ei ole vielä tullut.
Ja ennen kuin Messias eli Jeesus Kristus tulee takaisin maan päälle, häntä ennen ilmestyy maailman poliittiselle näyttämölle väärä messias eli Antikristus, jonka suurin osa ihmisistä ottaa vastaa maailman pelastajana, niin muslimit, juutalaiset, hindut, buddhalaiset, ateistit, agnostikot kuin suurin osa kristityistäkin, koska hän puhuu vakuuttavasti rauhasta, jakamisesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Myöhemmin väärän messiaan todellinen olemus paljastuu ja esim. juutalaiset irtautuvat hänen palvonnastaan, jonka jälkeen Antikristus alkaa vainota juutalaisia.
Tuolloin on mielenkiintoista nähdä, ottavatko Ahmadin seuraajat tämän tulevan väärän messiaan eli maailmandiktaattorin vastaan vai ei, koska heidän mukaansahan messias on jo tullut.
Kuvassa Ahmadiyya-liikkeen Suomessa viisi vuotta asunut pakistanilainen kannattaja Shahzad Anwwar messiaansa julisteen vieressä.

Shahzad Anwar Tampereen Kirjafestareilla 1.12.2024.
30.11.2024
Tampereen Kirjafestarit 30.11.2024
Olen majoitettuna hotelli Homelandissa, joka on alle kilometrin päässä Tampere-talosta, joten päätin kävellä kirjafestaripaikalle.
Yhtäkkiä huomasin oikealla puolella tutun näköisen paikan eli Tammelan torin, jossa olin teltan kanssa keräämässä 18.8.2018 kannattajakortteja perustamalleni Siniristin liitolle, mistä hankkeesta ei sitten loppujen lopuksi tullut mitään.
Myynnillisesti tämä päivä oli huono eli puhdas nolla, mutta yhden vaihtokaupan tein eli sain viereisessä osastossa olevalta Antti Korhoselta hänen kirjoittamansa kirjan ”Mies kylmästä”, jonka etukannessa on mainosteksti: ”Ihanan maskuliininen ja poliittisesti epäkorrekti dekkari” ja takakannessa sanotaan, että ”Antti Korhosen viides neo noir dekkari jatkaa tutulla Woke-vapaalla linjalla”, joten lupaavalta kuulostaa.
Antti halusi vaihdossa mukini, jossa lukee ylhäällä ”JUMALAN LIFTARI JOUKO PIHO” ja alhaalla ”HERRA, JOHDATA MINUT OIKEALLE TIELLE.”
Mutta vaikka myyntiä ei tänään ollutkaan, niin jälleen oli mielenkiintoisia kontakteja ja keskusteluja.
Vuosi sitten Helsingin Kirjamessuilla tapaamani Edvin Sora tuli käymään ja sovimme, että hän tulee 11.12.2024 kotiini Loviisaan tekemään minusta podcast-haastattelun.
Oli myös mukava tavata Discopress Oy:n toimitusjohtaja Pentti Teräväistä, jolle lähetin äskettäin paketillisen CD-levyjäni, jotka hän on postittanut 35 radioasemalle. Teräväisellä on visiona auttaa uusia musiikintekijöitä pääsemään julkisuuteen.
Sitten tuli Sari Leskinen tyttärensä Ellin kanssa käymään. Keskustelimme monista asioista, mutta Sari haluaa ensin tutustua kotisivujeni kirjoituksiin ennen kuin hän ostaa mitään kirjaa.
Sen jälkeen osastolleni tuli Juhani Vallakari, joka oli hyvin kriittinen sitä kohtaan, että joku (Lue: Jouko Piho) korottaa itse itsensä profeetaksi. Sanoin hänelle, että minä en korota itseäni profeetaksi, vaan koen, että Jumala on kutsunut minut profeetalliseen tehtävään.
Myös Kari Nikanderin kanssa oli syvällisiä keskusteluja, jolloin kävi ilmi, että hänellä on ollut joitakin yhteyksiä STELKin ja Vapaakirkon kanssa.
Päivän lopuksi minulla oli pitkät jutut Book Gardenin toimitusjohtajan Aku Vainikaisen kanssa siitä mahdollisuudesta, että kirjojani luettaisiin myös äänikirjan muotoon.
Minulla on vielä ilmaislippuja jäljellä, joten jos joku haluaa ilmaisen pääsylipun huomenna sunnuntaina Tampereen Kirjafestareille, tule klo 10 Tampere-talon pääovelle, niin saat paperisen lipun minulta.
Kuvassa Antti Korhonen oikeassa kädessään vaihtokirjani ”Mies kylmästä” ja vasemmassa kädessään hänen saamansa Jumalan liftari -mukini.

Antti Korhonen.
29.11.2024
Tampereen Kirjafestarit 30.11.-1.12.2024
Osallistun huomenna lauantaina ja ylihuomenna sunnuntaina näytteilleasettajana Tampereen Kirjafestareille, jotka järjestetään Tampere-talossa, Yliopistonkatu 55.
Jos olet tulossa kirjafestareille, tervetuloa tutustumaan myös minun Neos-osastooni 1. kerroksen paikassa 45.
Kuvassa osastoni.

25.11.2024
Tampereen Kirjafestarit
Osallistun tulevana viikonloppuna eli 30.11.-1.12.2024 näytteilleasettajana Tampereen Kirjafestareille, jotka järjestetään Tampere-talossa, Yliopistonkatu 55.
Pöydälläni on 23 kirjaani, 7 mukiani ja CD-levyni.
Sen lisäksi pöydällä on Markus Lehtipuun kirjoittamat tai kustantamat neljä kirjaa eli Israelin, Kroatian ja Liettuan matkaoppaat sekä romaani ”Poissa”.
Ensimmäistä kertaa pöydälläni on myös Sirkka Perälän kääntämät kaksi kirjaa eli Bunyanin ”Tie taivaaseen” ja Arthur Dentin ”Kääntykää Jumalan puoleen”.
Jos olet tulossa kirjafestareille, tervetuloa tutustumaan myös minun Neos-osastooni, joka on paikassa 45.
Jos haluaisit tulla festareille, mutta et ole ostanut vielä lippua, niin minulla on mahdollisuus jakaa kahdeksan ilmaislippua. Jos haluat ilmaislipun joko lauantaiksi tai sunnuntaiksi, ilmoita siitä minulle sähköpostiini jouko.piho@kolumbus.fi.

24.11.2024
Jyväskylän Kirjamessut 24.11.2024
Tänään oli vaikeuksia päästä Kirjamessujen pitopaikalle eli Paviljonkiin, koska GPS meni sekaisin ja alkoi antaa täysin vääriä ohjeita enkä minä muistanut, mitä reittiä myöten perille oikein ajettiin.
Lopulta tein radikaalin päätöksen: koska maallinen GPS ei toimi, niin minä pyydän taivaallisen GPS:n johdatusta.
Niinpä lähdin ajamaan rukoillen, että Jumala antaa minun löytää oikean tien välittämättä puhelimeni GPS:n puheista mitään. Itse asiassa tein päinvastoin kuin mitä se sanoi eli kun puhelimesta kuului, että pitäisi kääntyä vasemmalle, minä ajoinkin suoraan eteenpäin – ja pääsin pian perille, kiitos Herralle!
Tämä päivä alkoi kuten eilinenkin eli ensimmäisen kahden tunnin aikana ei tapahtunut oikein mitään paitsi, että Osmo Soininvaara kulki osastoni editse, jolloin pyysin häntä tutustumaan pöytäni tuotteisiin. Osmo tulikin, mutta ei voinut viipyä kauempaa, koska hänellä oli kiire johonkin tapaamiseen.
Mutta puolenpäivän jälkeen alkoi 1½ tuntia kestänyt ruuhka-aika, jolloin parhaimmillaan pöytäni ääressä oli neljä henkilöä odottamassa, että he saavat tehdä kauppaa ja puhua kanssani.
Ensimmäisenä minua tuli tervehtimään Facebook-kaverini taiteilija Tanja Swan vastapäätä olevalta Jyväskylän taiteilijaseuran osastolta, jossa hänellä oli taulujaan esillä kymmenien muiden taiteilijoiden tapaan.
Sitten tuli jymy-yllätys, kun Sakari Riissaseksi esittäytynyt mies tuli luokseni ja sanoi, että minä olen hänen entinen opettajansa, kun opetin hänen luokalleen englantia vuosina 1968-1970 Syvälahden koulussa Sumiaisissa samaan aikaan kun varsinainen virkani oli toimia luokanopettajana Rautionmäen kansakoulussa Sumiaisissa.
Sakari muisteli, että minä olin laulattanut heillä paljon englantilaisia lauluja niitä kitarallani säestäen.
Sakarin mieleen oli jäänyt myös tunnin alussa olleet tervehdykset, jolloin minä sanoin: ”Good morning, boys and girls!” ja oppilaat vastasivat: ”Good morning, Mr. Piho!” Sakari sanoi, että siitä lähtien hän on usein ajatellut, missähän ”mister” Piho on nyt ja mitä hänelle kuuluu.
Ja nyt yhtäkkiä 24.11.2024 yli 54 vuotta myöhemmin Sakari ”törmäsi” minuun Jyväskylän kirjamessuilla tietämättä, että minä olen mukana näytteilleasettajana. Ihmeelliset ovat Herran tiet. Sekin on mahtavaa, että Sakari on ratkaisun tehnyt uskova sairaanhoitaja ja hänellä on lapsia ja lastenlapsia.
Lopuksi voisin kertoa sen, että eräässä vaiheessa iltapäivällä vuosien takainen tuttuni Ben Zyskowicz käveli osastoni editse, jolloin huusin hänelle: ”Ben, tulisitko katsomaan kirjojani?” Ben tuli ja ihmetteli, miten monia kirjoja minä olen kirjoittanut.
Sitten Ben otti esille hänestä kertovan elämäkertakirjan ”Nuori Ben Zyskowicz” ja tarjosi sitä minulle ostettavaksi, jolloin sanoin Benille: ”Minä olen jo lukenut tuon kirjan, joka oli muuten hyvä, ja itse asiassa tein siitä kirja-arvionkin, jonka lähetin sinulle ja kirjan kirjoittajalle Vesa Varekselle.”
Toivoin eilen, että tämä päivä olisi parempi kuin lauantaipäivä – ja niin kävi: tänään kirjoja meni kaupaksi 7 kappaletta ja sen lisäksi yksi CD-levy. Annoin myös neljä kirjaani eri syistä eri henkilöille lahjaksi.
Sain Jyväskylän Kirjamessuilla kaiken kaikkiaan tuloa 270 euroa menojen ollessa 900 euroa, joten tappiolla mennään edelleenkin, mutta ei se mitään, koska kyse ei ole kohdallani bisneksestä, vaan harrastuksesta ja kutsumuksesta. Siitä huolimatta jotkut kehtaavat moittia minua somessa, että minä muka haalin maallista mammonaa. Hyvänen aika, on tiukilla, että edes selviän kaikista laskuista. Mutta sellaista on suomalainen kateus.
Olen iloinen siitä, että selatessani näytteilleasettajien luetteloa huomasin, että minä olin ainoa kristillinen kustantaja Jyväskylän Kirjamessuilla. En ole iloinen siitä, että muita ei ollut mukana, vaan siitä että edes minä olin mukana tuomassa esille myös kristillisiä kirjoja.
Jyväskylän kaksipäiväiset Kirjallisuusmessut olivat monella tapaa hyvä kokemus. Sanottakoon tässä vaiheessa, että samanaikaisesti eri halleissa järjestettiin myös joulumessut, viinimessut ja juustomessut. Ihmisiä oli paljon, joskin ei toki niin runsaasti kuin Helsingin Kirjamessuilla, mutta tunnelma on pitkälti samanlainen eri messuilla.
Menen seuraavaksi eli viikon päästä eli 30.11.-1.12.2024 näytteilleasettajaksi Tampereen Kirjafestareille. Jos aiot osallistua niille messuille, tervetuloa tutustumaan myös minun osastooni paikassa 45.
Kuvassa opettaja Jouko Piho entisen oppilaansa Sakari Riissasen kanssa Jyväskylän Kirjamessuilla.

Opettaja Jouko Piho ja entinen oppilaansa Sakari Riissanen Jyväskylän Kirjamessuilla 24.11.2024.
24.11.2024.
23.11.2024
Jyväskylän Kirjamessut 23.11.2024
Tänään lauantaina Jyväskylän Kirjamessujen alku eli pari ensimmäistä tuntia oli kovin hiljaista eikä myyntiä ollut ollenkaan.
Mutta päivän mittaan tapahtui huomattavaa vilkastumista, joten lopuksi minulla oli monia hienoja kontakteja ja keskusteluja.
Kirjoja meni kaupaksi kolme, samoin yksi CD-levy ja yksi Mooses-muki. Sen lisäksi oli yksi vaihto mukien kanssa sekä kaksi kirjavaihtoa. Annoin myös yhden kirjan lahjaksi.
Päivä alkoi siten, että Niilo Paasivirta halusi vaihtaa mukeja. Niilo valitsi ”Jumalan liftari Jouko Piho” -mukin ja minä sain mukin ”Koti, uskonto ja isänmaa”, jossa näkyy risti, punainen mökki ja Suomen lippu.
Sen jälkeen osastolleni tulivat Eira Snellman ja Eila Jalava sanomaan, että he ovat lukeneet kirjoituksiani somessa.
Sitten tuli Hannu Rahkonen kertomaan, että hän on kuunnellut paljon YouTube-videoitani. Rahkonen totesi: Videosi ovat hyviä, koska tuot suoraan esille eri asioita. Kirkossa ei enää puhuta suoraan, vaan ainoastaan rakkaudesta, mutta muutoin eletään miten vain.”
Sen jälkeen minulla oli mielenkiintoisia keskusteluja uskonnonopettajana toimivan teologi Pasi Hännisen kanssa, joka on laillani konservatiivisesti ajatteleva mies. Hänninen sanoikin: ”En vihkisi samaa sukupuolta olevia avioliittoon.”
Seuraavaksi osastolleni tuli psykoterapeutti Vesa Kinnunen. Hyvien keskustelujen jälkeen sain Kinnuselta vaihdossa hänen kirjansa ”Mielen hyvinvointi ja hengellisyys”, jota alan lukea messujen jälkeen ja josta tulen tekemään kirja-arvion.
Sitten oli pitkät jutut Risto Urrion kanssa, joka kertoi, että hän on parhaillaan tekemässä kirjaa Kekkosen henkilääkäristä Rikhard Sotamaasta, mihin hän saanut paljon aineistoapua toimittaja Maarit Tyrköltä, joka oli Kekkosen loppuvuosina hänen läheinen ystävänsä. Urrio pyysi lähettämään terveisiä Maaritille, joten tässä ne nyt tulevat.
Jaakko Junikkala tuli käymään ja kertoi lukeneensa kirjoituksiani somessa. Junikkala sanoi, että minun kirjoitukseni ovat erilaisempia kuin kenelläkään muulla somessa. Näin varmaan on.
Mikko Kalliolan kanssa oli myös kiintoisaa ajatustenvaihtoa sekä esittelin hänelle kaikki kirjani.
Vähää ennen messupäivän loppua seinän takana oleva mies eli Matti Ylipiessa tuli tervehtimään minua. Vaihdoimme kirjoja, jolloin minä sain hänen kustantamansa (Atrain & Nord) William Blaken kirjan ”Helvetin Raamattu”. Täytyypä tutustua. Blake oli 1700-luvulla vaikuttanut omaperäinen ajattelija.
Ensimmäinen kirjamessupäivä oli siis kaiken kaikkiaan varsin hyvä ja antoisa.
Toivottavasti huomenna sunnuntaina on vielä parempi päivä.
Kuvassa liftarimuki ja koti, uskonto ja isänmaa -muki vierekkäin.

22.11.2024
Jyväskylän Kirjamessut 23-24.11.2024
Kävin tänään perjantaina laittamassa osastoani kuntoon huomenna alkavia Jyväskylän Kirjamessuja varten.
Pöydälläni on 23 kirjaani, 7 mukiani, CD-levyni ja neljä Markus Lehtipuun kirjaa.
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaista myynti on täällä ja millaisia keskusteluja syntyy verrattuna Helsingin Kirjamessuihin.
Jos olet tulossa kirjamessuille, niin olisi mukavaa, jos voisit käväistä myös minun osastollani hallissa B paikassa 234. Messut ovat auki huomenna klo 10-18 ja sunnuntaina klo 10-17.
Kuvassa Jouko Pihon Neos-osasto Jyväskylän Kirjamessuilla.

27.10.2024
Helsingin Kirjamessut sunnuntai 27.10.2024
Helsingin Kirjamessujen viimeinen päivä oli erittäin antoisa keskustelujen suhteen, mutta myös myyntiä oli kohtalaisesti eli kuusi omaa kirjaani meni kaupaksi sekä yksi muki ja sen lisäksi Markus Lehtipuun kirja ”Liettua”. Eli Heikki Koivukangas profetoi oikein, kun hän kirjoitti eilen Facebook-sivullani: ”Huomenna kauppa käy paremmin.”
Myös Helsingin Kirjamessuille tapahtuma oli suuri menestys, koska kävijöitä oli neljän päivän aikana yhteensä 97725, mikä on kaikkien aikojen kävijäennätys.
Tässä vaiheessa voisin todeta sen, että messut olivat todella mukava ja viihtyisä tapahtuma, jossa hyvin erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset liikkuivat sulassa sovussa paikasta toiseen ilman tönimistä tai huutamista. Tuntui, että kaikilla oli hauskaa. Kyseessä oli kuin suuri yhteinen perhejuhla, kun myös lapsia oli huomioitu monin eri tavoin heille sopivalla ohjelmalla.
Heti aamupäivällä menin kuuntelemaan Hakaniemen lavalle rallin maailmanmestarin Ari Vatasen haastattelua. Kun katsoin Vatasta, ihmettelin, miten paljon hän on muuttunut, mutta sitten tuumin, että kyllähän ikä tekee meissä kaikissa muutoksia.
Sitten ilmoitettiin, että Ari Vatanen ei päässytkään tulemaan paikalle, joten hänen tilallaan oli kustantajan edustajana Aleksi Siltala, joka kertoi yhdessä Vatasen elämäkerran kirjoittajan Helena Liikanen-Rengerin kanssa kirjasta ”Tuulitukka,villimieli – Ari Vatasen elämä”.
Olisi ollut kiintoisaa tavata Ari Vatanen, koska minulla on ollut kaksi liittymäkohtaa häneen siten, että vuonna 1981 hänen veljensä Tatu Vatanen oli oppilaana Suomen Yhteiskristillisessä Raamattukoulussa, jossa minä olin opettajana ja koska minulla oli Munkkiniemen ala-asteen luokanopettajana toimiessani oppilaana Ari Vatasen vaimon sisarentytär. Mutta ehkä tapaaminen onnistuu vielä joskus, jos ei tässä ajassa, niin sitten taivaassa, koska Ari Vatanen on uskova, kuten Tatu-veljensäkin.
Kävin päivän ensimmäisen keskustelun Esikoislestadiolaisiin kuuluvan Ilkka Mustosen kanssa, joka sanoi heti alkuunsa: ”Ihmiset ovat menettäneet järkensä.” Olin samaa mieltä ja jatkoin: ”Kyllä, se on tietoinen agenda, joka johtaa Uuteen maailmanjärjestykseen ja Antikristuksen diktatuuriin.” Lopuksi Mustonen totesi: ”Saat aika paljon somessa kuraa niskaasi.” Vastasin: ”Se kuuluu asiaan.”
Seuraavaksi minulla oli syvällisiä keskusteluja Mikko Hiltusen kanssa kielestä toiseen kääntämisen haasteista ja ongelmista. Antikvariaatti Kummisedän omistaja Hiltunen kertoi nimittäin kääntäneensä harrastuspohjalta Jobin kirjaa hepreasta suomeksi.
Iltapäivällä kävin Töölönlahden lavalla, jossa yhdistetyn maailmanmestari Samppa Lajunen, uskonmies hänkin, julkisti valintansa vuoden 2024 kristilliseksi kirjaksi. Teuvo V. Riikosen johtama esiraati oli valinnut 40 kirjan joukosta 6 finalistia, joiden joukosta Lajunen valitsi voittajaksi Herättäjä-yhdistyksen kustantaman ja Pirjo Kotamäen kirjoittaman kirjan ”Petäjäistä leipää, taivaallista hunajaa”, joka kertoo Paavo Ruotsalaisen elämästä.
Seuraava keskustelukumppani olikin sitten todella erikoinen, nimittäin Bulgariasta kotoisin oleva Marin Angel Lazarov, joka on kirjailija, runoilija, kääntäjä, valokuvaaja ja toimittaja. Lazarov sanoi heti alkuun, että hän on autisti. Huomasin pian, että hän on myös hyvin originelli ja älykäs, vähän niin kuin Tuomas Enbuske. Lazarov osaa 7 eri kieltä, suomeakin aivan hyvin, koska hän on asunut Suomessa 11 vuoden ajan. Mainittakoon erikoisuutena, että eurooppalaisten kielten lisäksi Lazarov osaa myös Intian klassista sivistyskieltä sanskritia.
Läheltä Intiaa eli Bangladeshistä olivat kotoisin myös bengalia, suomea ja englantia puhuvat nuoret lukiota käyvät muslimitytöt Sabara ja Rodeana, jotka kiinnostuivat kovasti profetioista ja lopunajoista, joten pidin heille pitkät lopunaikaa koskevat puheet Raamatun ja meidän aikamme profetioista. Keskustelu vain jatkui ja jatkui, koska tytöt tekivät koko ajan älykkäitä kysymyksiä. Sanoin lopuksi tytöille: ”It was very nice to meet you. God bless you!”
Päivä huipentui siihen, että kaksi vuotta sitten minulta kirjani ”Outo tie” kirjamessuilla ostanut Ilkka Jaakkola tuli osastolleni kirjan kanssa ja pyysi siihen omistuskirjoituksen, koska hän on harmitellut kahden vuoden ajan sitä, että hän ei huomannut pyytää signeeraustani kaksi vuotta sitten.
”Outo tie”, jo 19 vuotta sitten ilmestynyt siihenastinen elämäkertani, jota monet ovat sanoneet legendaariseksi kulttikirjaksi, myy edelleenkin, kun näilläkin messuilla sitä meni kaupaksi neljä kappaletta.
Monet ovat kysyneet, milloin jatkoteos Outo tie 2 ilmestyy. Jos Herra suo ja me elämme eikä Kolmas maailmansota ole syttynyt, Outo tie 2 eli elämäkertani vuodesta 2005 vuoteen 2025, tulee valmiiksi ensi vuonna, joten se on ostettavissa Helsingin Kirjamessuilla 2025.
Kuvassa Samppa Lajunen, Kustantajan edustaja ja Pirjo Kotamäki.

Samppa Lajunen, Herättäjä-yhdistyksen edustaja ja Pirjo Kotamäki.
26.10.2024
Helsingin Kirjamessut lauantai 26.10.2024
Yleensä lauantai on ollut kirjamessujen paras päivä, mutta jostain syystä tänään ei minun kohdallani niin ollut. Omaa kirjamyyntiä ei ollut ollenkaan, yksi muki meni kaupaksi sekä Markus Lehtipuun kirjoittama ja kustantama romaani ”Poissa”.
Mukin ostanut nainen kehui mukeja todella upeiksi ja otti kuvan niistä sanoen näyttävänsä kuvaa ystävilleen, jos hekin innostusivat ostamaan jonkin mukin. Samoin eräs toinen nainen otti kuvan mukeista, koska hän sanoi, että eräs hänen ystävänsä haluaa ostaa mukin.
Sen lisäksi tein vaihdon Matti Reinikan kanssa, joka valitsi itselleen liftarimukin ja minä sain häneltä hänen kirjansa ”G.B. Ryynäsen erinomainen ratkaisutoimisto”.
Vaihdoin kirjoja myös Arttu Seppälän kanssa, joka sai minulta Runoja ja Jouko Pihon psalmeja ja minä sain häneltä pohjanmaan murteella tehdyn sarjakuvakirjan ”Pohojammaalta kotoosin”, jonka tekstin on tehnyt Arttu Seppälä ja kuvat Artun vaimo Liisa Seppälä sekä Tiia Pelkola.
CD-levyni kanssa kävi lopulta niin, että en saanut niitä messuille, mikä oli harmi, koska kaksi henkilöä olisivat halunneet ostaa levyn heti paikan päällä.
Kävin tänään kuuntelemassa vähän aikaa kahta haastattelua. Toisessa toimittaja Unto Hämäläinen haastatteli Toivo Sukaria hänen juuri ilmestyneen elämäkertansa johdosta, jonka nimi on ”Usko Toivo Rakkaus – Toivo Sukarin tarina”. Täytyykin hankkia se kirjastosta.
Toisessa sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo haastatteli Sirpa Puhakkaa ja Sari T. Tiiroa, joilta on ilmestynyt kirja ”Rakkauden riekaleita – Omaishoitajat hoivakriisiä pelastamassa”. Asia kiinnosti minua, koska olet itsekin omaishoitaja. Kirjassa sanotaan, että ilman omaishoitoa Suomi olisi nykyistäkin syvemmässä hoivakriisissä. Omaishoitajien työ korvaa jo usein kotihoitoa ja jopa sairaalahoitoa. Omaishoidon arvioidaankin säästävän useita miljardeja vanhushoivan kustannuksia.
Kävin tänään keskusteluja eri asioista Jarkko Liukkosen, Hannu Vuorisen ja Martti Issakaisen kanssa. Martilla on muuten oma STELKin osasto vähän matkan päässä minun osastostani.
Juttelin myös erään vanhoillislestadiolaisen miehen kanssa, joka vieroksui profetioita, mutta oli hyvin kiinnostunut Israelista, jossa hän on kerran käynyt, mutta haluaisi vierailla maassa vielä uudestaan. Rohkaisin miestä siihen, kunhan Lähi-idän sotatilanne rauhoittuu.
Päivän loppupuolella minulla oli pitkiä ja monipuolisia keskusteluja Salakirjojen Juha Jyrkäksen kanssa Suomen historiasta ja kirkkohistoriasta. Jyrkäs kehui kovasti kirjaani ”Outo tie” ja haluaa ottaa sitä jälleenmyyntiin, mikä toki sopii minulle.
Lauantai ei siis ollut myynnillisesti hyvä päivä, mutta antoisia kontakteja ja keskusteluja oli tänäänkin, vaikka ei ihan niin paljon kuin eilen perjantaina.
Kuvassa Arttu Seppälä ja Jouko Piho vaihtokirjat käsissään.

Arttu Seppälä ja Jouko Piho Helsingin Kirjamessuilla 26.10.2024 vaihtokirjat käsissään.
25.10.2024
Helsingin Kirjamessut perjantai 25.10.2024
Helsingin Kirjamessujen perjantaipäivä oli myynnillisesti loistava: 10 kirjaani meni kaupaksi sekä myös neljä mukia. Sen lisäksi yksi Markus Lehtipuun kustantama kirja ”Israel” löysi ostajansa.
Päivän aikana oli myös todella mielenkiintoisia tapaamisia hyvin erilaisten ihmisten kanssa.
Kuten viime vuonnakin Opettajakorkeakoulun aikaiset kurssikaverini Maila Ovaska ja Ali Sadik-Ogli tulivat jälleen tervehtimään minua. Varsinkin Alin kanssa minulla oli syvällistä ajatustenvaihtoa lopunajoista, Israelista, Suomesta, Venäjästä ja Yhdysvalloista.
Kun paikalle tuli nuori mies, koin heti kehotusta jakaa hänelle evankeliumin totuutta. Jonkin aikaa saarnattuani mies sanoi yhtäkkiä, että hän on minun entinen oppilaani Kai Siljander. Muistin nimen. Olin opettanut uskontoa ja liikuntaa Munkkiniemen ala-asteella Kain luokalle vuosina 1985-1989.
Sitten osastolleni tuli edellisillä messuilla tapaamani mies Risto K. Järvinen, joka on Skeptikko-lehden päätoimittaja. Risto halusi ostaa jonkin mukeistani itselleen ironiseksi muistoksi. Valinta osui Liftari-mukiin.
Sen jälkeen minulla oli hyvät keskustelut Lahdesta kotoisin olevan Antti Kohosen kanssa. Kävimme erityisesti läpi koronaan ja koronarokotteisiin liittyviä asioita. Totesin, että koko koronahysteria oli maailman eliitin tekemä testi, jotta he näkisivät, kuinka hyvin ihmiset tottelevat poliitikkojen ja viranomaisten antamia mitä mielivaltaisimpia käskyjä, joita valtamedia vielä rummutti päivästä toiseen. Eliitin kannalta homma sujui hyvin, joten he voivat olla varmoja siitä, että tulevaisuudessa ihmiset ottavat innoissaan itseensä myös Raamatun kieltämän antikristillisen pedonmerkin.
Juttelin myös filosofian opettaja Markus Pyhäjärven kanssa. Sanoin opiskelleeni lukiossa filosofiaa ja tutustuneeni muutenkin monenlaisiin ajatuksiin, mutta tulleeni aina siihen lopputulokseen, että Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä.
Päivän lopulla nuorehko uskova mies Viktor tuli osastolleni kysymään, mistä voisi ostaa Raamatun. Sanoin hänelle, että kirjakaupoista löytyy raamattuja, mutta että ne ovat todennäköisesti v. 1992 käännöksen mukaisia, joten suosittelin häntä hankkimaan v. 1933-1938 raamatunkäännöksen, koska se paljon uskollisempi alkutekstille eli sanatarkempi kuin uusin käännös. Jos sellaisia ei löydy kirjakaupasta, neuvoin Viktoria kysymään myös antikvariaateista. Kehotin Viktoria hankkimaan myös Novumin, jossa on alkuperäinen Uuden testamentin kreikankielinen teksti ja suomalainen käännös rinnakkain.
Myyntien lisäksi päivän aikana tuli myös yksi kirjojen vaihto, kun sain Timo Rouneen kirjan ”Terveenä 100-vuotiaaksi” ja hän sai minulta Profetioita 4 ja Profetioita 5.
Kävin välillä myös kuuntelemassa vähän aikaa muutamien kirjailijoiden haastatteluita, kuten näyttelijä Eeva Elorantaa, jolta on ilmestynyt kirja ”Mistä löytäisin uskollisen sydämen”. Tapasin viimeksi Eevaa joulukuussa 1992 Tapiolan Stockmannin kahvilassa, jolloin meillä oli syvällisiä keskusteluja. Eeva sanoi, että monet kirjailijat valittavat kirjoittamisen tuskaa ja työläyttä, mutta hänelle kirjoittaminen on erittäin helppoa.
Kävin kuuntelemassa myös hetken aikaa Antti Korhosta ja Matti Reinikkaa, jotka haastattelivat toisiaan. Korhoselta on juuri ilmestynyt dekkari ”Mies kylmästä” ja Reinikalta veijariromaani ”G.B. Ryynäsen erinomainen ratkaisutoimisto”.
Lopuksi kuuntelin jonkin aikaa venäläisen kirjailijan Mihail Shishkinin englanniksi tehtyä haastattelua. Olin kiinnostunut Shishkinistä, koska olen lukenut pari hänen Venäjän oloja käsittelevää kirjaansa. Shishkinin uusin kirja ”Viha ja kauneus” pohtii, mikä merkitys taiteella ja kirjallisuudella voi olla tyrannian vastustamisessa. Täytyypä lukea sekin kirja, kunhan saan hankituksi sen kirjastosta.
Kaiken kaikkiaan kirjamessujen perjantaipäivä oli hyvin antoisa ja monipuolisesti kiinnostava.
Kuvassa Risto K. Järvinen ja Jouko Piho Helsingin Kirjamessuilla 2024 Pihon mukit käsissään.

Risto K. Järvinen ja Jouko Piho Helsingin Kirjamessuilla 25.10.2024.
Helsingin Kirjamessut torstai 24.10.2024
Tänään ensimmäisenä kirjamessupäivänä minulla ei ollut paljoa myyntiä, kun vain kaksi kirjaa meni kaupaksi eli Lopunaika 5 ja Profetioita 5. Sen lisäksi annoin kirjani Ihmeellinen Israel 4 lahjaksi eräälle uskonsisarelle.
Mutta sen sijaan oli paljon mielenkiintoisia tapaamisia ja keskusteluja.
Päivä alkoi pitkällä ajatustenvaihdolla erään miehen kanssa Israelin tilanteesta. Miehellä ei ollut asiaan uskonnollista näkökulmaa, joten koin tärkeäksi tuoda esille hänelle sitä, että koko Lähi-idän ongelman perussyy on hengellinen eli se, että arabit eivät usko, että Jumala on luvannut koko maa-alueen juutalaisille ja israelilaisille ikuiseksi perintömaaksi, vaan he väittävät, että maa kuuluu heille.
Sen jälkeen minulla oli pitkät keskustelut erään nuoren maataloustiedettä opiskelevan naisen kanssa, joka ei ole vielä uskovainen, mutta on kiinnostunut henkisistä asioista, minkä totesin olevan hyvä asia, mutta varoitin häntä samalla siitä, että kaikki henkisyys ei ole oikeaa, vaan on myös väärää henkisyyttä.
Sitten Akseli Vuori yllätti minut Karoliinan kanssa tuomalla minulle CD-levyni masterin. Akseli on huomenna yhteydessä Data-Mateen kysyen, josko minun tilaamani 200 CD-levyä olisivat jo valmiit. Jos ovat, niin hän tuo ne minulle messuille.
Yllätyin kun eräs nuori mies alkoi puhua englantia ja hänkin halusi kuulla mielipiteeni Israelista. Kun olin selittänyt näkemykseni raamatulliset perusteet, niin kävi ilmi, että hän on myös Israelin puolesta. Oletin miehen olevan ulkomailta, mutta hän sanoikin olevansa Helsingistä. Silloin kävi ilmi, että hän ei osaa suomea ja oletti, että minä en osaa ruotsia, joten hän aloitti englannilla. Lopuksi vaihdoimme muutaman sanan ruotsiksi.
Sen jälkeen oli pitkät jutut eri asioista Suomessa asuvan Virossa syntyneen venäläisen miehen kanssa, joka osaa viroa, venäjää ja englantia, mutta hän halusi puhua kanssani suomeksi, jonka taito oli hänen mielestään huono, mutta minun mielestäni kohtalainen.
Sitten osastolleni tulla tupsahti jo viime vuoden messuilla tapaamani Edvin Sora, joka kertoi, että hän haluaa tehdä kanssani nyt marraskuussa podcastin Suplaan ja eri paikkoihin.
Lopuksi illemmalla keskustelin eläkkeellä olevan dipl.insinööri Reino Westlingin kanssa lopunajoista, Israelista ja pedonmerkistä. Reino sanoi erikoisen asian, että hänen poikansa laski matemaattisesti pedonmerkin – ja tuli uskoon.
Kävin jossain vaiheessa iltapäivällä jututtamassa seinänaapuriani eli toisella puolella olevan osaston Aja Lundia, joka on valokuvaaja ja keräilijä Pietarsaaresta. Suomenruotsalainen Aja on kirjoittanut kirjan Jag är en samlare, jag vill ha mer (minä olen keräilijä, minä haluan enemmän). Aja sanoo keräävänsä esineitä, keräilijöitä, ihmisiä, tunteita, suruja, maisemia, leikkipaikkoja, vanhoja aikoja, toimeksiantoja, näyttelyitä ja kirjoja.
Ensimmäinen messupäivä oli siis monella tapaa mielenkiintoinen.
Kuvassa valokuvaaja ja keräilijä Aja Lund.

23.10.2024
Helsingin Kirjamessut keskiviikko 23.10.2024
Olin tänään 23.10.2024 rakentamassa osastoani valmiiksi huomenna alkavia Helsingin Kirjamessuja varten.
Pöydällä on 23 kirjaani ja 7 mukiani. CD-levyni ei vielä ennättänyt mukaan, mutta saattaa olla, että levyni valmistuu viikonlopuksi.
Lisäksi pöydällä on esillä neljä Markus Lehtipuun kirjaa, kolme matkakirjaa ja yksi romaani.
Sirkka Perälän oli tarkoitus olla myös mukana kuuden kirjan kanssa, mutta hän on estynyt tulemasta messuille.
Jos olet tulossa Helsingin Kirjamessuille, olet tervetullut käväisemään myös Neos-osastollani paikassa 7b134.
