4.2.2024
Tein tänään 4.2.2024 seuraavan evankeliumin ytimestä kertovan runon eli että vain uskomalla Jeesukseen voi päästä taivaaaseen.
Katsoin kaukaa taivaan porttia
Katsoin kaukaa taivaan porttia
ja mietin mielessäin,
näyttäisinkö jotain korttia
päästäkseni eteenpäin.
Hamuilin taskusta EU-passia,
josko sillä pääsisi sisään.
Vilautin myös tukun massia,
muttei vaikutusta yhtään mitään.
Näytin sitten kirkon korttia
ja kysyin toivo sydämessäin:
”Eikös tämä ole hyvää sorttia,
kai nyt pääsen sisälle päin?”
Vaan portti ei auennut sittenkään,
vaan kiinni pysyi kuin tatti.
En päässyt yhtään mihinkään.
oli tilanne täysin patti.
Vaan sitten keksin keinon oivan,
kerron miten hyvä olen mies.
Luulisi silloin kellon soivan,
kyllähän Herra kaiken ties.
Silloin Herra jyrähti mulle:
”Luulet olevasi hyvä,
mutta sulle kadotetulle
on portti kiinni pysyvä.”
”Hyvät tekosi ovat saastaa,
eivät ne mihinkään riitä.
Tämä sydäntäsi voi raastaa,
mutta vielä kiität minua siitä.”
”On vain yksi kortti taivaaseen:
Jeesuksen uhrin verikortti.
Jos sä uskot Herraan Jeesukseen,
silloin aukeaa taivaan portti.”
4.2.2024
Jouko Piho:
Se tulee, se Herran päivä
Se tulee, se Herran päivä.
Yllä Suomen pyhä häivä.
Ensin ankara tuomio,
koko maailman huomio.
Jo kuuluu äänet sodan
korviin ihmisten kodan.
Kirkossa julistaa pappi:
”Menetetty on Lappi.”
Silloin ihmiset kääntyy,
kirkkoihin kaikki vääntyy.
Suomen päällä kuin huntu
on ja rakkauden tuntu.
Suomi jälleen Jumalan
on alla Kaikkivallan.
17.9.2023
Jouko Piho:
Suru on kanssain ain
Suru on kanssain ain
mun sieluain kaihertain.
Suru ei lupaa kysy,
onni ei luonain pysy.
Suru on pimeä yö,
mi miestä syvältä syö.
Suru on sumea sumu,
kuuluu vain kumma kumu.
Suru on päässäin säkki,
ympärilläin rautahäkki.
Suru on silti ystäväin,
kun sen niin vihdoin näin.
Tässä on linkki Youtube-videoon, jossa lausun runoni ”Suru on kanssain ain”: https://youtu.be/72kptD8QE0A .
30.12.2022
Jouko Piho:
Suru on luonain ain
Suru on ylläin.
Suru on ympärilläin.
Suru on allain.
Suru on rinnassain.
Suru on luonain ain,
vaikk’ aivan muuta hain.
Katson minne vaan päin,
on se aina kinterelläin.
En pääse mä eroon en,
vaikk’ kuinka mä pakenen.
Suru on luonain ain,
sen osakseni sain.