5.8.2024
Greenleaf
Aloin katsoa muutama päivä sitten Netflixistä Greenleaf-nimistä sarjaa – ja jäin koukkuun.
En ole vielä katsonut kaikkia kuutta kautta (itse asiassa olen menossa vasta ensimmäisen kauden tuotannossa), joita sarjan luoja ja vastaava tuottaja 59-vuotias Puerto Ricossa syntynyt Craig Wright halusi tehdä vuosina 2016-2020 amerikkalaisen megajulkkiksen Oprah Winfreyn tv-kanavalle Oprah Winfrey Network, joka on mukana sekä näyttelijänä että vastaavana tuottajana. Kolmantena vastaavana tuottajana on Clement Virgo, joka on myös ohjannut koko sarjan.
Siitä huolimatta päätin kirjoittaa arvion tästä tv-sarjasta jo nyt, koska katsomani 11 jaksoa ovat olleet erittäin koskettavia ja vakuuttavia ja uskon, että sama tyyli jatkuu loppuun asti.
Tässä lyhyesti selostus siitä, mistä on kysymys. Greenleaf vie katsojan Amerikan keskilänteen ns. Raamattu-alueelle, missä uskonnolla on iso merkitys tavallisen ihmisen elämässä, mutta siitä huolimatta uskovien elämässä on monenlaisia ongelmia, kuten kaikilla muillakin.
Sarja kertoo afroamerikkalaisesta Greenleafin suvusta, joka pyörittää Calvary (Golgata) -nimistä megakirkkoa Memphisissä USAssa, mutta heidän bisneksensä ja yksityiselämänsä ovat ahneuden, aviorikosten ja muiden syntien tahraamia.
Tv-sarja on sisällöllisesti erittäin puhutteleva, mutta sitä on nautinnollista katsoa myös sen erittäin hyvien näyttelijöiden vuoksi, joista parhaimmiksi nostaisin karismaattista kirkon piispaa näyttelevän Keith Davidin ja hänen voimakastahtoista vaimoaan näyttelevän Lynn Whitfieldin. Ja kyllä myös Oprah Winfrey vetää omat osuutensa hyvin.
Vaikka sarjassa tulee esille myös ikäviä, mutta toisaalta ajattelemaan panevia tosiasioita, kuten väkivaltaa, päihteitä, rahanahneutta, valehtelua ja alaikäisten seksuaalista viettelyä, niin sen vastapainoksi on erittäin paljon hyvää elämänviisautta varsinkin ihmissuhteisiin ja Raamatun vaikeiden paikkojen ymmärtämiseen sekä kaiken kukkuraksi aivan mahtavia sessioita Calvary-kirkon jumalanpalveluksista, joissa kuullaan voimallisia saarnoja ja mukaansa tempaavaa afroamerikkalaista gospel-musiikkia.
Suosittelen Greenleaf-sarjan katsomista kaikille ihmisille, koska se on hyvin tehty ja puhutteleva. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, en minäkään ole. Oleellista on se, että sarjassa esiin tulevat monet moraaliset, ihmisyyteen ja Raamattuun liittyvät kysymykset saisivat katsojat itse pohtimaan näitä kysymyksiä.
Sarjassa joku sanoo usein: ”God is good!” Ja aina vastauksena on muiden taholta: ”All the time!”
Näin on. Jumala on hyvä – kaiken aikaa.
31.7.2024
Hillbilly Elegy
Katsoin muutama päivä sitten Netflixistä Ron Howardin ohjaaman ja v. 2020 valmistuneen elokuvan ”Hillbilly Elegy” (Takametsien valitusruno), joka perustuu Trumpin varapresidenttiehdokkaan J.D. Vancen samannimiseen v. 2016 ilmestyneeseen omaelämäkertakirjaan, joka kuvaa Vancen köyhyyden, avioerojen ja äidin alkoholismin ja huumeiden käytön varjostamaa kovaa lapsuutta ja nuoruutta Ohion Middletownissa sekä myöhempiä opiskeluja Ohion yliopistossa ja lakiopintoja Yalen yliopistossa keskittyen vuosiin 1997 ja 2011.
Elokuvassa on todella hyviä näyttelijöitä, kuten Vancea tukevaa ja rohkaisevaa isoäitiä voimakkaasti näyttelevä Glen Close ja ongelmallista äitiä dramaattisesti esittävä Amy Adams.
Myös nuorta Vancea esittävä Owen Asztalos ja varttuneempaa Vancea näyttelevä Gabriel Basso ovat rooleissaan erittäin vakuuttavia.
Vancen kirja oli The New York Times -lehden best seller -listalla elokuussa 2016 ja tammikuussa 2017.
Kirjassa ja elokuvassa tulee kaiken kurjuuden ja väkivallan keskellä usein esille myös kristillinen sanoma. Ihmiset elivät surkeudessa ja syntien vaivaamina, mutta silti kaikilla oli aina sydämessä myös usko Jumalaan.
Lopputekstien aikana nähdään 1990-luvun aitoa videomateriaalia, joista huomaa, että Amy Adams ja Glenn Close ovat omineet hahmonsa eleet todella aidon tuntuisesti.
Kun Vancesta tuli tänä vuonna 2024 Trumpin varapresidenttiehdokas, sekä kirjan myynti että Netflixissä olevan filmin katsojaluvut lisääntyivät dramaattisesti.
Suosittelen koskettavaa perhedraamaelokuvaa Hillbilly Elegy kaikille aikuisille tai lähes aikuisille. Netflix varoittaa päihteistä ja väkivallasta ja on laittanut ikärajaksi 16+.
Kuvassa J. D. Vance ja hänen kirjansa ”Hillbilly Elegy”.
21.7.2024
Huijarisaarnaaja
Katsoin pari päivää sitten Yle Areenasta elokuvan ”Huijarisaarnaaja”, joka on Richard Brooksin ohjaama yhdysvaltalainen klassikkodraama vuodelta 1960.
Filmi perustuu v. 1927 julkaistuun nobelisti Sinclair Lewisin uskontoa ja herätysliikkeitä käsittelevään satiiriseen romaaniin ”Elmer Gantry”, jonka pohjalta kirjailija ja ohjaaja yhdessä laativat käsikirjoituksen.
Sinclair perusti kirjansa pitkälti tosiasioihin, joihin hän perehtyi haastatellessaan monia Kansas Cityn eri kirkkokuntien pastoreita ja saarnaajia.
Ilmestyttyään kirjasta tuli hyvin myyvä best-seller, mutta samalla se aiheutti valtavasti suuttumusta ympäri maata. Monet kirkonmiehet tuomitsivat kirjan ja eräskin pappi ehdotti, että Sinclair pitäisi vangita viideksi vuodeksi.
Elokuvan nimiosaa esittää Burt Lancaster. Muissa päärooleissa nähdään Jean Simmons, Arthur Kennedy, Shirley Jones ja Dean Jagger.
Elokuvan juoni on lyhyesti seuraava: 1920-luvun puolenvälissä viinaan ja naisiin menevä, raamatunlauseita myyntipuheessaan viljelevä sanavalmis kodinkoneiden kulkukauppias (Lancaster) osuu Keskilännen kaupungissa herätyskokoukseen, ihastuu siellä saarnaavaan sisar Sharoniin (Simmons) ja ryhtyy tämän saarnaajakumppaniksi liittyen samalla Amerikkaa kiertävään saarnaajaseurueeseen. Vanha naisystävä ja huora (Jones) laittaa kuitenkin miehelle kapuloita rattaisiin.
Sinclair otti kiertävän saarnaaja-Sharonin hahmon Aimee Semple McPhersonilta, joka perusti The International Church of the Foursquare Gospel -nimisen helluntaiseurakunnan v. 1927 eli samana vuonna kuin Sinclairin kirja ilmestyi.
Huijarisaarnaaja sai viisi Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan miespääosan (Lancaster), parhaan naissivuosan (Jones) ja parhaan sovitetun käsikirjoituksen (Lewis ja Brooks) Oscarit.
Elokuva olikin monissa filmeissä näytelleen Burt Lancasterin uran kohokohta, koska hän sai roolistaan v. 1961 Oscar-palkinnon lisäksi myös Golden Globe -palkinnon. Eikä syyttä, koska Lancasterin suoritus ensin lipevänä myyntimiehenä ja sitten huikeana helvetin tuomiosta vaikuttavasti puhuvana saarnaajana on mielestäni parasta näyttelijäntyötä mitä olen nähnyt.
The New York Timesin kriitikot valitsivatkin v. 2004 ”Huijarisaarnaajan” yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.
Suomessa elokuvan ensi-ilta oli 3.3.1961 Helsingin Kino-Palatsissa. Sen jälkeen elokuva on esitetty MTV1:lla 30.9.1967 ja TV1:lla 17.5.1991. Ja nyt elokuva on siis nähtävissä Yle Areenassa 3.10.2024 asti.
Elokuva on tunteellisesti koskettava ihmissuhdedraama, joka haastaa samalla myös järjellisesti ja hengellisesti pohtimaan elämän syvimpiä kysymyksiä.
Suosittelen inspiroivan Huijarisaarnaaja- elokuvan katsomista kaikille ihmisille, niin uskoville, nimikristityille, tekopyhille, epäilijöille kuin ateisteillekin, koska se tuo esille rehellisesti sekä uskontoon liittyviä varjopuolia että myös paljon aitoa Jumalan Sanan julistusta. Kyse ei ole todellakaan vain fiktiosta, vaan koko tarina ja siitä tehty elokuva perustuvat todelliseen elämään.
Einsteinin elämä omin sanoin (Einstein and the Bomb)
Katsoin eilen Netflixiin tänä vuonna 2024 tulleen uuden elokuvan ”Einsteinin elämä omin sanoin”. Suomalainen nimi viittaa siihen, että elokuvassa on aitoja Albert Einsteinin puheita ja kirjoituksia.
Englantilainen nimi ”Einstein and the Bomb” muistuttaa siitä, että Einsteinin uraauurtava fyysikon työ ja varsinkin hänen kehittämänsä suhteellisuusteoria avasivat omalta osaltaan tien atomipommin kehittämiseen.
Amerikkalaisille tuli kiire saada ydinpommi valmiiksi, koska Saksasta oli tihkunut tietoja, että natsit ovat kehittämässä omaa atomiasetta.
Myös juutalaisvainoja Saksasta ensin Englantiin ja sitten Yhdysvaltoihin paennut Einstein koki velvollisuudekseen varoittaa presidentti Rooseveltia Saksan atomiaseen uhasta ja kirjoitti hänelle 2.8.1939 kirjeen, jossa hän kertoi Saksasta kantautuneiden tietojen pohjalta atomipommin rakentamisen olevan mahdollista. Sen takia Einstein kehotti USAn hallitusta panostamaan atomiaseen rakentamiseen, mikä sitten tapahtuikin Toisen maailmansodan aikana.
Einstein oli muutaman kerran yhteydessä Oppenheimeriin, joka johti huippusalaista Manhattan-projektia, johon hän ei osallistunut lähemmin, koska amerikkalaiset sotilasviranomaiset pitivät Einsteinia turvallisuusriskinä hänen vasemmistolaisten mielipiteidensä takia. Einsteinin suurin merkitys oli teoreettinen. Muut eli 129 000 työntekijää tekivät käytännön työn.
Kun sitten Hiroshiman (6.8.1945) ja Nagasakin (9.8.1945) raunioiduttua oli käynyt ilmi uuden atomipommin hirvittävä tuhovoima, Einstein, joka oli itse asiassa pasifisti, kärsi koko loppuelämänsä ajan moraalisia omantunnontuskia ja hän sanoi: ”Olen tehnyt yhden suuren virheen elämässäni. Jos olisin tiennyt, että saksalaiset eivät onnistu rakentamaan atomipommia, en olisi ollut osallisena avaamassa Pandoran lipasta.”
Pandoran lipas on kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä esine, joka liittyy Pandoran myyttiin Hesiodoksen kirjassa Työt ja päivät. Hesiodos kertoi, miten uteliaisuus sai Pandoran avaamaan hänen puolisonsa haltuun jätetyn lippaan. Avatusta lippaasta pääsivät valloilleen ihmiskuntaa vaivaavat kiroukset.
Mutta koska Einstein ei tiennyt, onnistuvatko saksalaiset atomipommin kehittämisessä vai eivät, niin minun mielestäni hän toimi oikein kaiken varalta.
Einstein oli pasifismistaan huolimattaa realisti, joka piti voimankäyttöä joskus tarpeellisena, kuten se totisesti onkin. Raamattukin sanoo, että esivalta ei turhaan kanna miekkaa, vaan on pahan rankaisija.
Elokuva on onnistunut yhdistelmä aitoja dokumenttifilmejä ja näyteltyjä osuuksia. Esim. Hitlerin puheita ja natsien toimintakuvauksia on runsaasti.
Irlantilainen Aidan McArdie näyttelee hyvin maskeerattuna loistavasti Einsteinia ja on niin näköinen kuin olla voi.
Suosittelen puhuttelevaa ja ajattelemaan panevaa Einstein-elokuvaa kaikille.
Kuvassa AidanMcArdie Einsteinina.
17.1.2024
American Underdog
Katsoin Netflixissä upean urheilu- ja ihmissuhde-elokuvan ”American Underdog” (Amerikkalainen altavastaaja) ja olin vaikutettu. Muutama tippakin taisi tulla linssiin.
Kyseessä on v. 2021 julkaistu erittäin innoittava tositarina amerikkalaisen jalkapallon supertähdestä Kurt Warnerista, jota Zachary Levi näyttelee koskettavasti.
Elokuvan nimi viittaa altavastaajan ja monia vaikeuksia kokeneen entisen kaupan tavaroita hyllyihin laittaneen Warnerin sisukkaasta ja peräänantamattomasta pyrkimyksestä tulla amerikkalaisen jalkapallon huippuammattilaiseksi NFL:ssä, johon hän sai jo nuorena poikana innoituksen katsottuaan Joe Montanan pelejä.
Tässä kauan kestäneessä tavoitteeseen pääsemisessä Warneria auttoi suuresti hänen vaimonsa Brenda, jota Anna Paquin näyttelee todella vivahteikkaasti.
Kurt Warnerista tuli ilmiömäinen pelinrakentaja (quarterback), joka pelasi lopulta 12 kautta NFL:ssä.
Brendan kanssa Kurt jakoi myös uskon Jumalaan, joten myös korkeimmalta taholta tuli apua Warnerin kohdattua monia esteitä ja vähättelyä uransa aikana. Elokuvan lopussa onkin huikea kohta, kun St Louis Rams on muutaman sekunnin päässä Super Bowl -voitosta v. 1999, niin Warner ei enää jatkakaan pelaamista, vaan polvistuu kentällä ja kiittää Jumalaa voitosta.
Kun haastattelija sitten lopussa kyselee Warnerin tunnelmia, niin Warner (aitoa, ei näyteltyä kuvaa) kiittää pelaajia, valmentajia, perhettään ja kaikkia siitä, että he uskoivat häneen. Lopuksi Warner sanoo: ”Minun on ylistettävä ja kunnioitettava Herraani ja Vapahtajaani siellä ylhäällä.”
Suosittelen todella lämpimästi kaikkia katsomaan tämän puhuttelevan elokuvan. Ja jos sinulla ei ole Netflixiä, niin jo tämän elokuvan takia se kannattaa hankkia.
