22.3.2026

Love & Death

Kirjoituksen otsikko on suomeksi ”Rakkaus ja kuolema”. Kyseessä on alun perin HBO Maxin v. 2023 julkaisema 7-osainen elämäkerrallinen draama- ja rikossarja, jonka tosiasioihin perustuvat tapahtumat sijoittuvat vuosina 1978-1980 Texasin Dallasin esikaupunkiin Wylieen.

Nyt sarja on katsottavissa myös Netflixissä, jossa minäkin sen näin eilen ja toissapäivänä.

David E. Kelleyn luoma sarja perustuu Jim Atkinsonin kirjaan ”Todisteet rakkaudesta: Tosi tarina intohimosta ja kuolemasta Piipreerialla”.

Paljastamatta liikaa sarjan juoni on lyhyesti sanottuna seuraava: uskonnollista ja kirkossa ahkerasti toimivaa Candy Montgomeryä syytetään 13.6.1980 tapahtuneesta naapurinsa Betty Goren murhasta sen jälkeen, kun Candyn suhde Bettyn aviomiehen Allanin kanssa oli paljastunut.

Suhde alkoi, koska Candy kaipasi kaiken hyvän eli perheen, kahden lapsen ja aktiivisen seurakuntaelämän lisäksi elämäänsä jotain enemmän, mutta joutuikin alun onnistuneiden salailujen jälkeen koko pikkukaupungin silmätikuksi ja maanlaajuisen median parrasvaloihin, kun hänen syrjähyppynsä johtikin syytteisiin murhasta.

Vai oliko kyseessä murha? Sitä pohditaan erittäin hyvin kuvatussa oikeussalidraamassa, jossa syyttäjä ja puolustusasianajaja tekevät parhaansa voittaakseen juttunsa. Välissä on vielä omahyväinen tuomari, jolla menee sukset ristiin puolustusasianajajan kanssa ja tuomitsee tämän pariksi päiväksi putkaan, josta juristi kuitenkin vapautuu pian vetoomustuomioistuimen päätöksen jälkeen.

Sarjassa on monia eri tasoja. Mainittujen asioiden lisäksi esille tulee myös päähenkilöiden osallistuminen ”Marriage Encounter” -järjestön avioliittokursseille, jotka tuottavatkin hyvin epäilevistä ennakkoasenteista huolimatta myönteistä parantumista parisuhteessa.

Sarjassa on myös hyvin paljon moraalista pohdintaa siitä, onko avioliiton ulkopuolinen suhde sittenkään oikein sen antamasta tunnetyydytyksestä huolimatta.

Oma erikoinen lisänsä on puolustusasianajajan turvautuminen hypnoosia käyttävän psykiatrin palveluksiin, jonka aikaansaama todistusaineisto vasta 4-vuotiaan Candyn lapsuuden traumasta vaikutti voimakkaasti oikeudenkäynnissä lopullisen ratkaisun antaneen juryn päätökseen.

Sarja on saanut pääosin myönteisiä arvosteluja. Erityisesti Candya näyttelevän Elizabeth Olsenin roolisuoritusta on kehuttu, mistä olen samaa mieltä.

Sarja kuvaa erittäin hyvin myös tuon ajan Amerikan etelävaltion yhteiskuntaa, uskonnon merkitystä sekä miehen ja naisen erilaisia rooleja.

Itselleni oli myös kotoisaa katsoa maisemia, katuja ja rakennuksia, koska olin paria vuotta myöhemmin eli vuosina 1982 – 1983 opiskelijana raamattukoulussa Texasin Dallasissa. Enpä vain silloin tiennyt, mitä traagisia asioita oli tapahtunut kahta vuotta aiemmin Dallasin esikaupungissa Wyliessa.

Suosittelen sarjan katsomista kaikille aikuisille, ei siis lapsille eikä niille, joille väkivallan ja veren näkeminen tuottaa ahdistusta.

Sarjan tositarina on erittäin intiimi, tunteellinen ja ajattelemaan laittava kuvaus siitä, miten ihmisten elämässä voi tulla kaikista hyvistä olosuhteista huolimatta kuitenkin avioliittovaikeuksia, jos ei esim. osata keskustella avoimesti kaikista asioista ja etenkin tunteista.

Sarja haastaa myös miettimään moraalin rajoja ja sitä, onko kielletyn hedelmän nauttiminen sittenkään viisasta.

Sarja tuo myös hyvin esiin ihmisissä olevia piilotettuja lapsuuden traumoja, jotka voivat puhjeta väkivaltaisesti esiin jossain myöhemmän elämän uhkaavassa painetilanteessa.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ”Love & Death” on hyvin tehty, käsikirjoitettu, ohjattu ja näytelty kuvaus tosielämän draamasta, jossa kävi niin, mitä kukaan ei olisi uskonut mahdolliseksi.

Viimeisen jakson lopussa tuodaan esille valokuvineen tietoja sarjan oikeista ihmisistä ja heidän vaiheistaan vuoden 1980 traagisten tapahtumien jälkeen.

3.12.2025

Mitfordin siskokset

Katsoin pari päivää sitten Yle Areenasta ( https://areena.yle.fi/1-75059808 ) tosiasioihin perustuvan kuusiosaisen tv-sarjan ”Mitfrodin siskokset” (”Outrageous”, Britannia 2025), joka seuraa kuutta omapäistä sisarta, jotka kieltäytyivät mukautumasta naisille asetettuihin rajoihin. Kun isä esim. vastusti tytärten opintoja siksi, etteivät nämä saisi huonoja vaikutteita tai koska se oli tarpeetonta, se aiheutti tietysti suuria ristiriitoja perheen sisällä.

Lopulta kuitenkin vanhin tytär eli Nancy Mitford (1904-1973) onnistui pääsemään opintielle.

Nancy, jota Bessie Carter näyttelee, toimii sarjassa kertojana ja läheistensä toimien kommentoijana Sarah Williamsin käsikirjoittamassa epookkidraamassa, joka pohjautuu Mary S. Lovellin sisaruksista laatimaan yhteiselämäkertaan.

Perheen ainoan pojan Thomas Mitfordin (1909-1945) opiskelu kodin ulkopuolella oli taas itsestään selvää.

Sen lisäksi muutamien tytärten skandaalien täyttämä elämä sai aikaan aikamoista kohua 1930-luvun Lontoon seurapiireissä sekä nousi lehtien otsikoihin ympäri maailmaa.

Mitfordin sisarukset kuuluivat maalaisaateliseen perheeseen. Perheen isä eli Redesdalen 2. paroni oli David Freeman-Mitford, joka avioitui Sydney Bowlesin kanssa.

Tyttäristä neljä kirjoitti yhden tai useampia menestysteoksia.

Sarjan kiintoisinta ja samalla riipaisevinta antia on kuitenkin se erikoisuus, että kuudesta sisaruksesta kaksi eli ”Unity Mitford (1914-1948) ja Diana Mitford (1910-2003) hurahtivat täysillä fasismiin ja Jessica ”Decca” Mitford (1917-1996) kommunismiin.

Kiinnostuttuaan kansallissosialismista Unity Mitford oleskeli ja opiskeli 1930-luvulla Saksassa. Vuonna 1935 Unity hankkiutui eräässä Münchenin ravintolassa palvomansa Adolf Hitlerin tuttavuuteen, joka nautti Unityn mutkattomasta lapsenmielisyydestä ja nauroi tämän jutuille. Mitään seksuaalista ei heidän välillään ollut.

Unity esitteli myöhemmin Hitlerille sisarensa Dianan, joka avioitui Britannian fasistisen liikkeen johtajan Oswald Mosleyn kanssa. Diana jätti aviomiehensä, mahtavaan panimosukuun kuuluneen Bryan Guinnessin Mosleyn vuoksi, joka perusti British Union of Fascists -puolueen, johon Diana ja Unity myöhemmin liittyivät. Oman avioeronsa jälkeen Diana, jota myös Britannian vihatuimmaksi naiseksi nimitettiin, pysyi Oswaldin rakastajattarena, kunnes tämän aviovaimo Cynthia kuoli. Diana ja Oswald avioituivat salaa Joseph Goebbelsin kotona Berliinissä vuonna 1936. Häävieraana oli Adolf Hitler.

Unity puhui jatkuvasti Hitlerille Britannian puolesta ja uskoi, että hänen kohtalonsa oli estää maiden välinen sota. Siksi Unity yritti myös saada perheystävä Winston Churchill tapaamaan Hitleriä, mitä Hitler toivoi, mutta Churchill oli järkähtämätön eikä suostunut ehdotukseen.

Kuultuaan Britannian julistaneen sodan Saksalle, Unity järkyttyi siinä määrin, että hän yritti itsemurhaa. Unity jäi eloon, mutta hän sai aivovaurion ja kuoli v. 1948 aivokalvontulehdukseen.

Myös perheen ainoa poika Thomas suhtautui myötämielisesti fasismiin, mutta ei rotuajatteluun. Siksi Thomas ei halunnut sotia Saksaa vastaan, mutta suostui kuitenkin lähtemään sotaan Japania vastaan, millä sotaretkellä hän kuoli v. 1945.

Samoin äiti Sydney oli fasismin aatteesta vaikuttunut. Sydneyn ja hänen puolisonsa Davidin erilaiset näkemykset alkoivat lopulta hiertää suhdetta, ja he ajautuivat asumuseroon 1940-luvun lopulla.

Jessica Mitford tutustui kommunistisiin ajatuksiin, kun hän koki, ettei esimerkiksi Espanjan sisällissota kiinnostanut etuoikeutettuja. Pian Jessicasta tuli perheen “punainen lammas”, ja hän alkoi kaikin tavoin hylkiä yläluokkaista elämää.

Näin erilaiset poliittiset näkemykset toivat tietysti perheenjäsenten välille melkoista kitkaa, mihin isä välillä kyllästyi ja sanoi, että nyt ei enää puhuta päivällispöydässä yhtään politiikasta.

Sisarusten välit olivat todella koetuksella ja välillä katkesivat, mutta sitten taas yritettiin luoda uudestaan yhteyttä perheyhteyden takia. Näiden vaihtelevien tunteiden ja vaiheiden seuraaminen on tv-sarjan koskettavinta ja dramaattisinta antia.

Sarjassa kerrotaan paljon myös kahdesta skandaaleja aiheuttamattomasta sisaruksesta eli Pamela Mitfordista (1907-1994) ja Deborah ”Debo” Mitfordista (1920-2014), mutta en kerro heistä tässä arviossa sen enempää, vaan kehotan kaikkia kiinnostuneita katsomaan tämän samalla kertaa sekä viihdyttävän että paljon tietoa antavan tv-sarjan.

Perheenjäsenten poliittiset ristiriidat toivat mieleeni kaksi asiaa.

Ensinnäkin ”koronapandemian” aikana tuli ilmi se tosiasia, että samassa perheessä ihmiset kokivat tilanteen ja määräykset eri tavoin, kun yksi käytti maskia ja otti koronarokotteen ja toinen piti maskia tarpeettomana ja koronarokotetta vaarallisena, jolloin nämä vastakkaiset näkemykset toivat jännitettä sukulaissuhteisiin.

Toisekseen mieleeni tuli Jeesuksen sanat siitä, että suhtautuminen häneen tulee voimakkaasti jakamaan perheenjäseniä niin, että ”ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa”.

Erityisesti tämä jyrkkä jako tulee näkymään silloin, kun osa perheenjäsenistä ottaa pedonmerkin kuvitellen sen vaarattomaksi, mutta osa ei ota, koska Raamattu kieltää ottamasta pedonmerkkiä, koska sen ottajat joutuvat kuolemansa jälkeen yhdessä Antikristuksen kanssa helvettiin.

4.6.2025

”Karjalan kunnailla” – tv-sarja

Sanon heti alkuun tärkeimmän eli, että en jostain syystä katsonut ”Karjalan kunnailla” -sarjaa aikoinaan, mutta muutama päivä sitten päätin vilkaista sitä Yle Areenasta, ja jäin heti koukkuun ja katsoin koko sarjan 36 jaksoa läpi muutaman päivän aikana. Kerron tämän arvioni lopussa, miksi näin kävi.

”Karjalan kunnailla” on suomalainen komediallinen draamasarja, jonka tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen Miikkulan kylään, jonne rakennettiin studiokylä, joka sijaitsee Kontiolahden Kontioniemessä.

Pohjois-Karjalan upeissa Kolin lähellä olevissa maalaismaisemissa kuvattu sarja toi kaivatun kesätunnelman katsojien mieleen, kun ”Karjalan kunnailla” alkoi TV2:lla marraskuussa 2007. Avausjakso keräsi heti yli 800 000 katsojaa, ja suosio pysyi koko ajan vankkana.

Kesäinen draamasarja kuvaa autioituvan kylän monenkirjavia tapahtumia, kun sisukas väki ottaa kaikki keinot käyttöön pyrkiessään pelastamaan kylänsä, jossa väki vähenee, palvelut katoavat ja koulua ollaan lopettamassa.

Ohjaaja Markku Pölönen aikoi jatkaa ”Karjalan kunnailla” -sarjaa loputtomiin, mutta toisin kävi. Miikkulan koukeroisia tapahtumia kuvattiin kolme tuotantokautta vuosina 2007-2012, jonka jälkeen TV2 lopetti maakuntasarjat.

Sääli, että sarjan teko jouduttiin lopettamaan, mutta onneksi sentään alkuperäistä tuotanto on näytetty uusintoina ensin v. 2020 ja nyt taas uudestaan huhtikuusta 2025 lähtien.

Sarjassa on uskomattomia käänteitä eli paljon draamaa, mutta myös hauskaa komediaa. Ohjaaja Pölösen mukaan hyvä suhde on 70 prosenttia draamaa ja 30 prosenttia komediaa eli sarjassa on paljon tragikomiikkaa, jolloin ei tiedä, itkeäkö vaiko nauraa vai tehdäkö niitä yhdessä, mikä olisi perin suomalaista.

Oma lukunsa on Vesa Mäkisen säveltämä ja Markku Pölösen sanoittama kaunis ja herkkä tunnusmusiikki ”Yö väistyy”, joka on liikuttanut hyvin monia suomalaisia. Sen sävelet yhdistyvät ihmisten mielissä sarjan pääosien esittäjien Peter Franzénin ja Laura Birnin roolihahmojen Jaken ja Hannan orastavaan ja monivaiheiseen romanssiin.

Palaan nyt siihen, miksi minä pidin sarjasta tosi paljon.

Ensinnäkin käsikirjoitus on loistava. Mukana on ollut Ville Virtasen kanssa kuusi osaavaa kirjoittajaa.

Parastaan käsikirjoittajat ovat tehneet Ismo Apellin loistavasti esittämän taksikuski Sahinojan repliikeissä, jolta puhe pulppuaa katkeamatta niin kuin itäsuomalaisella vain voi.

Toisekseen näyttelijät ovat todella huippuja. En voi mainita kaikkia, mutta suurimman vaikutuksen tekivät huikean muuntautumiskykyinen Peter Franzen Jakena ja äärimmäisen herkkä Laura Birn Hannana. Heidän kompastelevan ja täynnä väärinkäsityksiä olevan rakkaustarinansa oli pakahduttavaa seurattavaa, mihin moni suomalainen on somen viestien perusteella samaistunut. Laura Birnin ura alkoi tästä sarjasta. Sittemmin hänestä tuli monien elokuvien tähtinäyttelijä.

Kolmanneksi Kari Sohlbergin kuvaus on mahtavaa, ei vain henkilöiden, vaan ennen kaikkea aivan henkeäsalpaavien kauniiden Pohjois-Karjalan herkkien maisemien runollisen kaunis kuvaaminen.

Neljänneksi oli mukavaa kuunnella entisen gospelartistin ja Kummeli-näyttelijän Heikki Helan mukaansatempaavaa musisointia.

Viidenneksi pidin siitä, että mukana oli aika paljon uskonnollisuuta, kuten joka jakson alussa ortodoksipappi isä Antonin (Hannu Virolainen) syvällisiä pohdiskeluja, useita kuuntelijaa haluavien ihmisten keskusteluja papin kanssa sekä juhannuksena tapahtuvan ristisaaton näyttämistä monta kertaa. Niin, ja lisäksi nuorien näyttelijöiden rippikouluajan elämää ja uskoa pohtivia kysymyksiä.

”Karjalan kunnailla” on sielun sisimpiä koskettava, lämminhenkinen ja meille vanhemmille ainakin hyvin nostalginen tv-sarja.          

”Karjalan kunnailla” voitti v. 2007 Kultainen TV -palkinnon ja v. 2008 Yleisö-Venla -äänestyksen.

Minusta tuntuu, että ohjaaja, ideoija ja käsikirjoittaja Markku Pölönen on monilahjakas nero, jolla on poikkeuksellinen kyky yhdistää kauneutta ja rumuutta, totuutta ja valhetta, voimaa ja heikkoutta sekä vakavuutta ja hauskuutta yhdeksi puhuttelevaksi ja koskettavaksi kokonaiselämykseksi.  

”Karjalan kunnailla” voidaan nähdä TV2:ssa arkisin klo 18.10 ja lisäksi koko sarja Yle Areenassa https://areena.yle.fi/1-50513322 .

Jos et ole nähnyt tätä Satu Sadinkankaan tuottamaa laadukasta tv-sarjaa, niin suosittelen lämpimästi sen katsomista, mikä ei tietenkään tarkoita kaikkien sarjassa esitettyjen, kuten juopottelun ja valehtelun, hyväksymistä. Mutta tällaista elämä on. Valoja ja varjoja.

25.4.2025

Rakkautta autismin kirjolla

Helsingin Sanomissa oli 24.4.2025 Pauliina Leinosen tekemä kirjoitus ”Mitä herttaisin rakkaussarja” Netflixin menestysohjelmasta ”Rakkautta autismin kirjolla”, joka kertoo autististen henkilöiden rakkauden etsinnästä ja heidän ensimmäisistä treffeistään.

Kaikki on todellista elämää, ei näyteltyä fiktiota.

Jo kolmen kauden pituinen sarja, jota on kuvattu Australiassa ja Yhdysvalloissa on saanut useita Emmy-palkintoja.

Leinonen kirjoittaa: ”Harvoin törmää sarjaan, joka ei ole suututtanut ketään.”

Hesarin infon perusteella kiinnostuin ja päätin katsoa mistä on kysymys.

Nähtyäni nyt kuusi jaksoa olen todella vaikuttunut. Autististen ihmisten muista poikkeava suorasanaisuus, monien huikea älyllisyys, tietomäärä ja sanaverbaliikka, tunteiden samanaikaisesti kömpelö, mutta rehellisen suora ilmaiseminen toiselle ovat koskettaneet sieluani kyyneliin saakka.

Katson ehdottomasti seuraavatkin jaksot. Tämä ohjelma on paras ihmissuhdekuvaus, mitä olen koskaan nähnyt.

Valitettavasti mukana on myös arvojeni vastaista homopropagandaa, kun muutamat rakkautta etsivät autistiset henkilöt etsivät sitä myös samaa sukupuolta olevien taholta.

Mutta siihen ei kannata takertua, koska sarja on muutoin todella koskettavaa ja puhuttelevaa katsottavaa.