6.11.2025
Ei koskaan yksin
”Ei koskaan yksin” on 17.1.2025 ensi-iltansa saanut Klaus Härön ohjaama ja yhdessä Jimmy Karlssonin kanssa käsikirjoittama historiallinen draamaelokuva, joka perustuu vapaasti Rony Smolarin kirjoittamaan elämäkertaan ”Setä Stiller: Valpon ja Gestapon välissä” (Tammi 2003).
Katsoin itse elokuvan tänään MTV Katsomon kautta.
Elokuva kertoo Suomesta natsi-Saksaan luovutetun kahdeksan juutalaispakolaisen auttajan liikemies Abraham Stillerin tarinan, jota Ville Virtanen esittää karismaattisen koskettavasti.
Stillerin ja pakolaisten vastustajaa, Valpon (nykyään Supo) johtajana vuosina 1941-1944 ollutta Arno Anthonia näyttelee Kari Hietalahti, joka tuo hyvin esille Anthonin juutalaisvastaisuuden.
Valpo toimi yhteistyössä Saksan valtiollisen salaisen poliisin Gestapon kanssa, ajan poliittisen suuntauksen mukaisesti. Anthoni väitti, että Itävallasta tulleet juutalaispakolaiset olisivat olleet rikollisia ja heidän luovutuksensa Saksaan olisi ollut vain normaali poliisitoimi. Väite ei kuitenkaan pitänyt lainkaan paikkaansa. Kyseessä oli kahdeksan tavallista ihmistä, jotka halusivat turvaa ja jotka olivat valmiit tekemään työtä Suomessa.
Toinen henkilö juutalaispakolaisten luovuttamisessa oli vuosina 1941-1943 sisäministerinä ollut Toivo Horelli, jota esittää Carl-Kristian Rundman. Horelli oli hyvin antisemitistinen puhuen juutalaisista halventavaan sävyyn ”jutkuina”.
Horelli ja Anthoni olivat vastuussa Gestapolle marraskuussa 1942 luovutetuista 27 pakolaisesta, joiden joukossa olleista kahdeksasta juutalaisesta seitsemän surmattiin lähes välittömästi. Vain Georg Kollman selvisi hengissä ja hän työskenteli sodan jälkeen lääkärinä Israelissa.
Anthonin tavoin Horelli perusteli päätöstään sillä, että karkotettavat olivat epäluotettavia rikollisia kuvaten heitä ”sabotööreiksi, vakoojiksi ja varkaiksi”, mikä oli täysin valheellinen syytös.
Tarkoituksena oli luovuttaa myös enemmän juutalaisia, mutta suunnitelma ei toteutunut, kun asia tuli julkiseksi ja sosiaalidemokraattiset ministerit Väinö Tanner ja K.-A. Fagerholm puuttuivat asiaan ja luovutukset keskeytettiin eli samaan aikaan hallituksessa oli hyvin voimakasta poliittista ristivetoa, kun jotkut olivat erittäin natsimielisiä ja toiset eivät olleet Hitlerin lumoissa ollenkaan, vaan kokivat sotilaallisen yhteistyön Saksan kanssa vain silloisessa tilanteessa välttämättömyyden pakkona.
”Ei koskaan yksin” alkaa vuodesta 1972, jolloin lähes 90-vuotias Stiller eli vanhainkodissa. Nuori toimittaja (Satu Tuuli Karhu) pistää magnetofonin pyörimään ja pyytää Stilleriä kertomaan tarinansa. Se alkaa 1930-luvun Helsingistä ja saa ratkaisevan käänteen lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin Tel Avivissa Israelissa.
Elokuvan ajankuva puvustuksineen on rakennettu huolella. Virossa ja Suomessa tehty ”Ei koskaan yksin” -elokuvan kuvasi Robert Nordström todella komeasti. Kiinnitin huomiota myös erittäin vaikuttavaan valaistuksen ja hämärän käyttöön.
Kiitos Klaus Härö, että teit tästä Suomen historian häpeäpilkusta koskettavan elokuvan! Ikäviä asioita ei pidä lakaista maton alle, vaan ne tulee kohdata rehellisesti ja niistä tulee ottaa opiksi.
Sinä olet mestariohjaaja Jumalan armosta.
5.10.2025
Oppenheimer
Katsoin eilen Netflixistä v. 2023 ensi-iltansa saaneen yhdysvaltalais-brittiläisen elämäkerrallisen tiede-elokuvan ”Oppenheimer”, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Christopher Nolan.
Elokuva kertoo amerikanjuutalaisesta teoreettisesta fyysikosta J. Robert Oppenheimerista (1904–1967), joka asetettiin Manhattan-projektin johtajaksi yhdessä pioneerikenraali Leslie Grovesin kanssa Los Alamosiin suunnittelemaan ja valmistamaan maailman ensimmäistä atomipommia ”Trinity” Toisen maailmansodan aikana vuosina 1942-1945. Oppenheimeria onkin kutsuttu atomipommin isäksi.
Elokuva perustuu Kai Birdin ja Martin J. Sherwinin kirjaan ”American Prometheus” vuodelta 2005. Elokuvan nimiroolia näyttelee Cillian Murphy ja sen muita pääosia esittävät mm. Emily Blunt, Matt Damon ja Robert Downey Jr.
”Oppenheimer” oli kaikkialla yleisö- ja kriitikkomenestys, joten ei ole ihme, että elokuva palkittiin seitsemällä Oscarilla. Elokuva sai myös viisi Golden Globe -palkintoa.
Elokuvassa on kolme päälinjaa. Ensin kerrotaan nerokkaasta tiedemiehestä, Oppenheimerista, joka säikähtää uutista, että natsi-Saksan tiedemiehet (Otto Hahn, Lise Meitner ja Fritz Strassmann) ovat onnistuneet halkaisemaan uraaniytimen atomin neutronipommituksessa.
Suhteellisuusteorian kehittäjä Albert Einstein oli nimittäin kirjoittanut 2. elokuuta 1939 Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltille kirjeen, jossa hän kertoi Saksasta kantautuneiden tietojen pohjalta atomipommin rakentamisen olevan mahdollista.
Sen jälkeen Oppenheimerilla oli vain yksi tavoite: Yhdysvaltojen on kehitettävä atomiase ennen natseja.
Oppenheimerin johdolla hanke onnistui, ja Yhdysvallat suoritti ensimmäisen ydinkokeensa 16. heinäkuuta 1945. Koska Saksa oli jo antautunut 8.5.1945, Oppenheimer kannatti atomipommin suoraa sotilaallista käyttöä Japania vastaan ilman edeltävää peloteräjäytystä. Elokuun alussa 1945 Yhdysvallat pudotti ydinpommit Hiroshimaan ja Nagasakiin, minkä jälkeen Japani antautui. Vaikka Oppenheimer oli onnistunut tehtävässään, hän myös varoitteli luomuksensa tuhovoimasta. Samalla hän kuitenkin kannatti Yhdysvalloille laajaa ja monipuolista ydinasearsenaalia.
Elokuvan toisessa päälinjassa seurataan Yhdysvaltain atomienergiakomission puheenjohtajan Lewis Straussin pyrkimystä päästä myös poliittiseen valtaan ja ministeriksi, mikä kuitenkin estyy, koska senaatin kuulusteluissa tulee ilmi puoltavien seikkojen lisäksi esille selkeästi myös se, että Strauss oli monin tavoin mustamaalannut Oppenheimeria saadakseen hänet epäsuotuisaan valoon, vaikka hän teeskenteli olevansa tämän ystävä. Kolme senaattoria ilmaisi epäluottamuksensa Straussia kohtaan, joten häntä ei otettu ministeriksi. Yksi kielteisen lausunnon antajista oli nouseva poliittinen tähti nimeltä John F. Kennedy.
Elokuvan lopun vajaan tunnin mittaisessa kolmannessa päälinjassa siirrytään Oppenheimerin uran loppupuolelle, keskelle pienen komission tutkintaa, jossa Oppenheimeria syytetään muun muassa kommunistiksi ja jopa Neuvostoliiton vakoojaksi, koska hänellä oli kommunistisukulaisia ja hyvin vasemmistolaisia ystäviä. Oppenheimer ei itse koskaan kuulunut kommunistipuolueeseen, mutta hän sympatiseerasi joitakin heidän ajatuksiaan ja oli muutenkin hyvin avoin eri käsityksille.
Tutkinnan loputtua Oppenheimer menetti äänin 2-1 täyden turvaluokituksensa, mikä hänelle annettiin takaisin kauan hänen kuolemansa jälkeen vasta v. 2022.
Elokuvan lopussa on paljon moraalikysymyksiä, koska sekä Einstein että Oppenheimer käsittivät selvästi, mitä tuhoa heidän ideoidensa pohjalta luotu atomipommi voisi saada aikaan ilman kansainvälisiä sopimuksia ja ydinaserajoituksia.
Mielestäni Oppenheimer poti tässä suhteessa turhiakin tunnonvaivoja, koska ydinenergiaa on voitu ja voidaan edelleen käyttää paljon myös rauhanomaiseen energian tuotantoon. Eikähän Oppenheimer pudottanut atomipommeja Hiroshimaan ja Nagasakiin, vaan päätöksen teki presidentti Truman.
Tässä upeassa elokuvassa on siis monia tasoja. Edellä mainittujen lisäksi kerrotaan myös Oppenheimerin rakkauselämästä ja naisseikkailuista, jotka johtivat välillä traagisiin seurauksiin, kuten pettyneen naisystävän itsemurhaan.
Vaikuttavinta elokuvassa on, kun Oppenheimer näkee atomipommin uhrit mielessään ja lainaa hindulaisten Vishnu-jumalan sanoja: ”Minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja.”
Oli myös erittäin kiinnostavaa ja samalla piinallista seurata Oppenheimeriin sodan jälkeen kohdistunutta epäluuloa muka hänen antiamerikkalaisuutensa takia, mutta se oli Joseph McCarthyn 1950-luvun alkupuolella olleiden yli äyräiden menneiden kommunistivainojen aikaa, kun milloin ketäkin korkeaa virkamiestä syytettiin kommunistiksi, oli asiassa perää tai ei, jolloin moni isänmaallinen amerikkalainen joutui vaikeuksiin, kuten Oppenheimerin lisäksi myös Albert Einstein ja Charlie Chaplin, jotka joutuivat poistumaan maasta. Tuolloista kommunismin vastaista liiallista yhteiskunnallista hysteriaa kutsutaankin usein hänen mukaansa ”mccarthyismiksi”.
Suosittelen tätä moniulotteista ja syvälliseen pohdintaan johdattavaa loistavaa elokuvaa kaikille ihmisille.
Haluan kuitenkin sanoa lopuksi, että huolimatta Einsteinin ja Oppenheimerin ydinaseita koskevista varoituksista, ydinaseita tullaan käyttämään seuraavan kerran Kolmannessa maailmansodassa, koska ihmiskunta on enimmältä osin Saatanan ja häntä seuraavien pahojen ihmisten vallassa, jotka haluavat luoda Uuden maailmanjärjestyksen aiheuttamalla ensin maailmanhistorian suurimman tuhon.
5.4.2025
MindReader
Katsoin eilen 4.4.2025 YouTubesta elokuvan ”MindReader” (Ajatustenlukija), jota mainostettiin kristillisenä elokuvana. Tässä linkki filmiin: https://www.youtube.com/watch?v=AV_t2mZxQzk&t=4654s .
Mutta mitä pitemmälle katsoin elokuvaa, sitä enemmin ihmettelin sitä, mikä tässä on oikein kristillistä.
Elokuva kertoo kuuluisasta ajatustenlukijasta ”The Great Dexter”, joka pitää v. 1974 ihmisiä ihmetyttäviä esityksiä paikassa nimeltä ”The Temple Theatre”.
Dexter toistaa ilta illan jälkeen ihmeensä, että hän pyytää ihmisiä valitsemaan jonkin sanan, kirjoittamaan sen paperille ja ajattelemaan sitä, jonka jälkeen Dexter ilmoittaa mikä se sana on.
Tämä hämmästyttää ihmisiä, mutta paikallisen taikurien yhdistyksen ihmiset hermostuvat ja ovat selvästikin kateellisia, koska he eivät tiedä, miten Dexter tekee temppunsa. Nimittäin heidän mielestään kyseessä täytyy olla jokin ennalta järjestetty temppu eikä mikään selittämätön yliluonnollinen tapahtuma.
Lopulta Dexteriä pyydetään antamaan taikurien kokoukselle selitys ja mieluiten julkinen ilmoitus, että hänen toiminnassaan ei ole mitään yliluonnollista.
Dexter puolustautuu hyvin, mutta häntä ei uskota.
Kun Dexter poistuu paikalta, kuuluu laukaus ja Dexter on kuollut.
Sitten tulevat lopputekstit.
Ihmettelin kovasti siinä vaiheessa edelleen sitä, että mikä tässä tarinassa oli sitten se kristillinen sanoma.
Onneksi en kuitenkaan sulkenut ohjelmaa, koska huomasin, että elokuvaahan on jäljellä vielä 20 minuuttia.
Jatkoin siis katselua, ja hämmästyin siitä, mitä sen jälkeen tapahtui. Nimittäin silloin koko filmin idea tuli vasta julki.
Mutta en kerro sitä, koska se olisi vähän sama juttu kuin jos paljastaisi dekkarien ystäville, kuka on murhaaja.
Suosittelen jokaiselle ihmiselle tämän elokuvan katsomista.
4.4.2025
Lonnie Frisbeen homous ja kuolema AIDSiin
Julkaisin eilen 3.4.2025 arvioni elokuvasta ”Jesus Revolution”, jossa tulee esille monien muiden asioiden lisäksi entisen narkkarihipin Lonnie Frisbeen uskoontuleminen ja hänen vaikutuksensa Jeesus-vallankumouksen syntyyn sekä myös pienen Chuck Smithin johtaman Calvary Chapel -seurakunnan että myös myöhemmin myös John Wimberin Vineyard-seurakunnan valtavaan kasvuun.
Olen sen jälkeen tutkinut aihetta enemmän, joten tietooni on tullut asioita, joita ei elokuvassa mainittu eli Frisbeen avioero, homous ja kuolema 43-vuotiaana AIDSiin.
On käynyt myös ilmi, että elokuvan tekijät olivat kyllä tietoisia Frisbeen homoudesta ja loppuelämän tragediasta, mutta he päättivät olla ottamatta sitä mukaan filmiin. Perustelu on se, että elokuva ei kerro Frisbeen koko elämästä, vaan verrattain lyhyestä vaiheesta vuosina 1967-1971, jolloin Jeesus-liike räjähdysmäisesti alkoi.
On sitten olemassa muita elokuvia, joissa Frisbeen koko elämä kuvataan tarkemmin ja autenttisesti, niin että kyse ei ole näytellystä elokuvasta, vaan dokumentista, jossa Lonnie Frisbee puhuu ja toimii omana itsenään, kuten https://www.youtube.com/watch?v=aF_-Us-34KQ .
Yksi huomioonotettava asia on se, että Lonnie koki lapsena useita miesten tahoilta tulleita seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Kun Lonnie sittemmin ajautui hippipiireihin, hänellä oli seksisuhteita omien sanojensa mukaan kaikkien kanssa.
Uskoontulonsa ja Connien kanssa avioitumisensa jälkeenkin Lonnie kamppaili jatkuvasti homoseksuaalisten mieltymyksiensä kanssa.
Lopulta sekä Chuck Smith että John Wimber havaitsivat asian ja erottivat Lonnien työyhteisyydestään, mikä oli kova isku Lonnielle.
Monien vaiheiden jälkeen, kun oli tullut erimielisyyttä Calvaryn pastorin Chuck Smithin kanssa myös hengellisten armolahjojen käytöstä suhteessa jumalanpalveluksen järjestykseen ja erityisesti v. 1973 tapahtuneen avioeron jälkeen, Lonnie lankesi 1980-luvulla käymään aktiivisesti homobaareissa.
Tilanne oli uskomaton. Lauantaina Lonnie oli juhlimassa baarissa, mutta sunnuntaina hän puhui kirkossa, ja kaikesta huolimatta Lonnien Jumalalta saatu armoitus ja voitelu toimivat ja ihmisiä tuli uskoon ja he saivat apua Jumalalta.
Lopulta Lonnie saatiin kiinni kuusi kuukautta jatkuneesta suhteestaan nuoreen mieheen.
Lonnie tunnusti asian, mutta sanoi samalla, että kyse on lankeemuksesta, koska hän on edelleenkin sitä mieltä, että homoseksuaalisuus on synti.
Tämä poikkeaminen omista periaatteistaan johti kuitenkin siihen, että Jumalan valitsema ja voitelema karismaattinen evankelista, joka oli johtanut kymmeniätuhansia nuoria uskoon, kuoli itse 43-vuotiaana AIDSiin.
Kuvassa Lonnie Frisbee.
Lonnie Frisbee.
3.4.2025
Jesus Revolution -elokuva
Netflixissä on paljon uskonnollisia ja rohkaisevia elokuvia. Kun ottaa huomioon sen, että Netflixillä on 231 miljoonaa tilaajaa 190 maassa, niin on hyvin merkittävää, että yhtiön ohjelmassa on myös useita kristillistä arvopohjaa vahvistavia filmejä.
Muutama päivä sitten katsoin todella mahtavan ja hyvin tehdyn v. 2023 ensi-iltansa saaneen Netflixin elokuvan ”Jesus Revolution” (Jeesus vallankumous), joka ei ole fiktiota, vaan näytelty dokumentti 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun Jeesus-hippi -liikkeestä Kaliforniassa ja myöhemmin kaikkialla Amerikassa ja muualla maailmassa.
”Jesus Revolution” on koskettava ja tositapahtumiin perustuva kertomus muutamasta Kalifornian hipistä, jotka uskoon tultuaan ja huumeet jätettyään käynnistivät maailmanlaajuisen hengellisen liikkeen.
Päähenkilönä on Greg Laurie, nuori etsijä, jonka ilman isää oleva elämä oli levotonta, mitä ei parantanut se, että alkoholisoitunut äiti etsi jatkuvasti uusia kumppaneita ollen lopulta naimisissa seitsemän kertaa.
Gregin elämä muuttui, kun hän tapasi entisen huumeidenkäyttäjähipin, mutta kääntymyksen kokeneen karismaattisen katusaarnaajan Lonnie Frisbeen.
Tässä elämänmuutoksessa Gregiä auttoi suuresti myös hänen ihastuksensa Catherine, joka etsi myös totuutta.
Nuoret ihastuivat ja lopulta menivät naimisiin, vaikka alussa Catherinen vanhemmat olivat jyrkästi suhdetta vastaan.
Molemmat etsijät löysivät Lonnie Frisbeen kanssa tiensä pastori Chuck Smithin pieneen seurakuntaan, joka päättikin avata kirkon ovet odottamattomalle herätykselle ja radikaalille uudelleen löydetylle rakkaudelle, vaikka osa seurakuntalaisista ei hyväksynytkään outoja parrakkaita, pitkätukkaisia ja usein paljasjalkaisia hippejä mukaan pyhien yhteyteen, joten osa uskovista erosi seurakunnasta.
Tämä ei kuitenkaan estänyt Jeesusta etsivien hippien tulemista aina vain suuremmissa määrin kirkkoon, mikä johti lopulta suurempien tilojen etsimiseen.
Hengellinen liikehdintä eteni vastustamattomasti. Myös media kiinnostui. Elokuvassa kuvataan hyvin, miten eräs toimittaja kiinnostui ilmiöstä ja alkoi seurata ja valokuvata sitä hyvin tarkoin.
Lopputuloksena oli TIME-lehden paljon julkisuutta saanut etusivun juttu nimellä ”Jesus Revolution”.
Tositarinaan kuuluvat myös varjopuolet, joista yksi koskettavimpia oli hyvän alun jälkeen tullut ristiriita Calvary Chapel -seurakunnan johtajan Chuck Smithin ja Lonnie Frisbeen välillä, kun Smith alkoi kokea Frisbeen yhtäkkiset tiedonsanat ihmisten kokouksissa parantumisista epäjärjestyksenä. Myöhemmin heidän välinsä korjaantuivat entiselleen.
Greg Laurie elää ja toimii edelleenkin perustamansa ”Harvest Christian Fellowship” -seurakunnan pastorina Kaliforniassa. Chuck Smith kuoli v. 2013, mutta lukuisat Calvary Chapel -seurakunnat toimivat elävästi edelleen ympäri maailmaa.
Greg Laurien tuottama elokuva ”Jesus Revolution” Lionsgaten and Kingdom Story Companyn kautta on saavuttanut paljon myönteistä huomiota eikä mikään ihme. Kyseessä on yksi koskettavimmista elokuvista, mitä olen koskaan nähnyt. Ja ennen kaikkea siksi, että tarina ei ole keksittyä, vaan perustuu todellisuuteen.
”Jeesus vallankumous” oli yksi historian erikoisimmista ja suurimmista hengellisistä herätyksistä. Mutta siitä on jo aikaa yli 50 vuotta. Olen iloinen siitä, että maailmanhistorian kaikkein mahtavin ja viimeinen hengellinen herätys on pian tulossa, mikä ylittää kaiken sen mitä on ennen ollut.
21.12.2024
Konflikti
”Konflikti” on Aku Louhimiehen ohjaama kuusiosainen televisiosarja. Sen esittäminen alkoi 30. marraskuuta 2024 MTV3-televisiokanavalla sekä MTV Katsomo -suoratoistopalvelussa. Sarjan ovat käsikirjoittaneet Louhimiehen lisäksi Andrei Alén, Jari Rantala ja Helena Immonen.
Sarja tavoitti ensimmäisellä esitysviikollaan yli miljoona ihmistä. Sarjan esitysoikeudet on myyty useisiin Euroopan maihin ja Ukrainassa televisiosarjaa esitetään korvauksetta.
Kyseessä on yksi ensimmäisistä fiktiivisistä suoratoistosarjoista, joka tarttuu kouriintuntuvasti Ukrainan sodan jälkeiseen geopoliittiseen uhkaan Euroopassa, vaikka ideaa Suomeen kohdistuvasta uhasta Louhimies alkoi kehittää jo v. 2017 viisi vuotta ennen Ukrainan sotaa.
”Konfliktin” tapahtumat alkavat, kun tuntematon vihollinen hyökkää Hankoon suomalaisten valmistautuessa juhannuksen viettoon. Yhtäkkiä kaikki puhelin- ja tietoliikenneyhteydet ovat poikki satelliittiyhteyttä lukuun ottamatta.
Upseerikokelas Annika Berg (Julia Korpinen) ja hänen ryhmänsä taistelevat miehitetyllä alueella, samalla kun yksikön päällikkö Rami Ohrankämmen (Peter Franzén) lähtee etsimään perhettään.
Kaikki kuitenkin tietävät, mistä ilmansuunnasta vihollinen on tullut, vaikka Venäjä kiistää osallisuutensa. Tulee Krimin valtaus v. 2014 mieleen, jolloin Venäjä ensin väitti, että Krimillä ei ole venäläisiä joukkoja, mutta myönsi asian myöhemmin. Valehtelu perustui Krimillä ja Konflikti-sarjassa siihen, että hyökkääjät ovat palkkasotilaita.
Sarjassa Venäjältä tulee Suomen johdolle kryptattu viesti, että he eivät halua sotaa, vaan ainoastaan vuokrata Hangon alueen Venäjälle kuten vuosina 1940 ja 1941, jolloin Hankoniemi oli vuokrattu Neuvostoliitolle 30 vuodeksi. Jatkosodan jälkeen Neuvostoliitto ei enää vaatinut Hangon aluetta tukikohdakseen, vaan halusi saada sen sijaan Porkkalan, jossa NL oli vuoteen 1956 asti.
Yllättävässä tilanteessa syntyy ristiriitoja sekä puolustajien että maan johdon keskuudessa, kun presidentti Linnea Saaristo (Sara Soulié) ja pääministeri Kaj Laavakuru (Pirkka-Pekka Petelius) ovat täysin eri mieltä kriisin hoidosta. Pääministeri haluaisi neuvotteluja, kun taas presidentti on sitä mieltä, että maahantunkeutujan kanssa ei keskustella.
Samaan aikaan presidentti löytää itsensä mahdottoman ääreltä. Miehitetyllä alueella on hänen perhettään, joten edessä on armoton tasapainottelu kansallisen turvallisuuden ja henkilökohtaisen menetyksen välillä.
Myös presidentin ja Puolustusvoimain komentajan (Jukka Puotila) välillä on kitkaa, kun presidentti ei halua luovuttaa armeijan ylipäällikkyyttä hänelle. Komentaja sanoo suoraan: ”Mehän on annettu teille ennakkovaroituksia. Siihen ei vain poliittinen johto reagoinut.”
Mukana on myös amerikkalaisia sotilaita. Kun suomalaiset vetoavat Naton viidenteen artiklaan, niin amerikkalainen upseeri Tim toteaa: ”Emme voi auttaa. Meillä on oma tilanne meneillään Tyynellämerellä.” Tämä on muuten täsmälleen sama ajatus kuin mitä minä olen tuonut esille viime vuosina, että käytännön sota- ja kriisitilanteessa Naton viides artikla ei toimi, koska kaikilla Nato-mailla on omat vaikeutensa ja turvallisuusuhkansa.
Puolustusvoimat asetti ”Konflikti”-tuotannon käyttöön muun muassa panssariajoneuvoja, tykistökalustoa, maastoajoneuvoja, jalkaväen ja rannikkojoukkojen kevyttä kalustoa aseistuksineen, kevyttä venekalustoa, erilaisia ilma-aluksia ja muuta joukkokohtaista materiaalia. Sen lisäksi tuotanto sai kuvata Hornetien harjoituksia.
Tällä hetkellä ”Konfliktia” on esitetty MTV3:lla lauantaisin kolmen jakson verran. Katsoin kuitenkin kaikki kuusi jaksoa peräkkäin MTV Katsomossa, joten voin sanoa kommenttini jo nyt. En kuitenkaan paljasta loppuratkaisua.
Elokuvallisesti ”Konflikti” on hyvä ja näyttävä. Tosin mielestäni kokonaisuudesta olisi tullut parempi ja iskevämpi, jos kuusiosaisen sarjan sijasta olisi tehty elokuva.
Ennen kaikkea sarjaa vaivaa monien suomalaisten elokuvien ikuisuussynti eli se, että puheista ei aina tahdo saada selvää, koska näyttelijät puhuvat liian nopeasti, hiljaa ja kunnolla artikuloimatta. Ehkä äänityksessäkin on puutteita.
Mitä tulee sarjan sanomaan, niin en usko, että Suomea kohtaa yllätyshyökkäys, vaan profetioiden mukaan ainoa vihollinen mikä meillä on eli Venäjä tulee esittämään ensin alue- ja kauttakulkuvaatimuksia. Kun Suomi ei hyväksy niitä, niin Venäjä painostaa Suomea suostumaan miehittämällä Ahvenanmaan ja pommittamalla Helsinkiä, jolloin Suomen hallitus taipuu (mikä on viisasta sodan välttämiseksi), ja Venäjän armeija saa luvan miehittää Itä- ja Pohjois-Suomen sekä Ahvenanmaan, ehkä Hankoniemenkin, mutta viimeisestä ei ole tullut profetioita.
Miehitys kuitenkin loppuu aikanaan, ja Venäjän armeija poistuu Suomesta, jonka jälkeen syntyy Suur-Suomi, koska se on Jumalan tahto.
”Konflikti” on siis oikeansuuntainen siinä, että Suomi tulee todellakin kokemaan sotilaallista uhkaa ja painostusta Venäjän taholta, mutta ei yllättäen, vaan ensin on vaatimuksia ja uhkailuja.
Somessa ”Konflikti” on saanut täysin vastakkaisia reaktioita. Joitakin ärsyttää se, että presidentti on hyvin paljon Sanna Marinin oloinen kasvoiltaan ja pukeutumiseltaan. Samoin monia ahdistaa se, että nykyaikana, jolloin on joka päivä sotauutisia tiedotusvälineissä, tehdään vielä viihdesarja sodasta. Siihen on kuitenkin vanha tuttu apukeino eli että laittaa telkkarin kiinni. Ei ole pakko katsoa, jos pelottaa.
Toisten mielestä Konflikti on paras sarja pitkään aikaan.
”Konflikti on MTV:n kansainvälisen tason suurtuotanto ja 2000-luvun suurin suomalainen tv-draama. Aku Louhimiehen ”Tuntemattoman sotilaan” jälkeen yleisö on odottanut pitkään ”Konfliktin” kaltaista sarjaa. ”Konflikti” tarjoaa poikkeuksellisen realistisen kuvauksen rohkeudesta, sisusta ja suomalaisesta mielenmaisemasta sodan varjostamassa Euroopassa”, avaa MTV:n Commissions & Content Development Manager Janne Vakio.
Mitä mieltä sinä olet?
Muuten, ”Konfliktin” neljäs osa tulee MTV3:lta tänä iltana klo 21.00.
17.12.2024
Netflixin elokuva ”Maria”
Katsoin juuri äsken Netflixin 6.12.2024 julkaiseman elokuvan ”Maria”, joka kertoo Jeesuksen syntymän tarinan Marian näkökulmasta.
Itse asiassa kertomus alkaa jo Marian äidin Annan ja hänen isänsä Joakimin surullisesta suhteesta, koska he eivät hartaista toiveistaan huolimatta saaneet lasta, vaikka he olivat olleet jo 50 vuotta naimisissa.
Lopulta enkeli Gabriel ilmoittaa heille, että he tulevat saamaan lapsen. Iloisina tästä Anna ja Joakim tekevät lupauksen, että tämä lapsi kuuluu Jumalalle. Sama enkeli ilmestyy myöhemmin myös Marialle ja Joosefille.
Elokuva seuraa paljolti Raamatun kerrontaa, mutta mukana on runsaasti myös sellaisia mielikuvituksen tuottamia kohtauksia, joista ei ole Raamatussa mitään mainintaa, kuten sekin, miten Joosef tapasi ensimmäisen kerran Marian joen rannalla.
Samoin filmintekijät valitsivat kohtauksiin hevosia ja vaunuja, vaikka Marialla ja Joosefilla oli käytössään todennäköisesti vain aasi.
Mutta näistä juonen lisäyksistä huolimatta elokuvan perussanoma tulee hyvin esille eli että Jumala valitsi Marian synnyttämään Jumalan Pojan ihmiseksi ja Messiaaksi.
Samoin käy selvästi ilmi ihmisten vastustus ja ymmärtämättömyys siitä, mistä tässä on oikein kysymys, mikä johti syytöksiin siitä, että Maria on kihlattunsa Joosefin pettänyt huora ja lopulta Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen, kun papit ja kirjanoppineet eivät voineet millään uskoa, että Nasaretin Jeesus, Marian ja Joosefin poika, kuten luultiin, olikin Jumalan Poika.
Marokossa kuvattu filmi on näyttävästi tehty eli elokuvallista silmänruokaa on paljon. Tunnettuja tähtinäyttelijöitä ei ole kuin Herodesta näyttelevä Anthony Hopkins, mutta muutkin hoitavat oman osuutensa hyvin, varsinkin Mariaa erittäin herkästi ja vivahteikkaasti näyttelevä juutalainen Noa Cohen.
Roomalaiskatolinen ohjaaja D.J Caruso on sanonut: ”Maria on merkittävin nainen, joka on koskaan elänyt maan päällä. Kuitenkin hänen elämänsä on vähän tunnettu lukuun ottamatta muutamia kohtia Raamatussa.” Niinpä Caruso luettuaan Timothy Hayesin käsikirjoituksen päätti tehdä Mariasta elokuvan, jossa Maria ei ole kaukainen pyhimys, vaan nuori nainen, jonka elämänkohtaloon jokainen voi kokea tunneyhteyttä.
Myös tuottaja Mary Aloella oli merkittävä rooli tämän elokuvan luomisessa, kun hän teki töitä ahkerasti kootakseen yhteen hämmästyttävän tiimin filmin tekemiseen.
Suosittelen lämpimästi Maria-elokuvan katsomista kaikille ihmisille. Jos sinulla ei ole Netflixiä, jo tämä yksi filmi on hyvä syy kanavan tilaamiseen (en saa mitään rahaa Netflixiltä tämän sanomisesta).
Minulle henkilökohtaisesti oli kaikkein voimakkain kokemus elokuvan alussa oleva kohtaus, jossa Joosef on taustalla hevosen selässä ja etualalla oleva Maria sanoo Jeesus-lapsi sylissään: ”Minut valittiin tuomaan maailmalle lahja. Kaikkein suurin lahja.”
Oletko sinä ottanut tämän Jumalan kalleimman lahjan vastaan? Tässä elokuvan traileri: https://www.youtube.com/watch?v=d74vHvsACSs&t=27s
5.8.2024
Greenleaf
Aloin katsoa muutama päivä sitten Netflixistä Greenleaf-nimistä sarjaa – ja jäin koukkuun.
En ole vielä katsonut kaikkia kuutta kautta (itse asiassa olen menossa vasta ensimmäisen kauden tuotannossa), joita sarjan luoja ja vastaava tuottaja 59-vuotias Puerto Ricossa syntynyt Craig Wright halusi tehdä vuosina 2016-2020 amerikkalaisen megajulkkiksen Oprah Winfreyn tv-kanavalle Oprah Winfrey Network, joka on mukana sekä näyttelijänä että vastaavana tuottajana. Kolmantena vastaavana tuottajana on Clement Virgo, joka on myös ohjannut koko sarjan.
Siitä huolimatta päätin kirjoittaa arvion tästä tv-sarjasta jo nyt, koska katsomani 11 jaksoa ovat olleet erittäin koskettavia ja vakuuttavia ja uskon, että sama tyyli jatkuu loppuun asti.
Tässä lyhyesti selostus siitä, mistä on kysymys. Greenleaf vie katsojan Amerikan keskilänteen ns. Raamattu-alueelle, missä uskonnolla on iso merkitys tavallisen ihmisen elämässä, mutta siitä huolimatta uskovien elämässä on monenlaisia ongelmia, kuten kaikilla muillakin.
Sarja kertoo afroamerikkalaisesta Greenleafin suvusta, joka pyörittää Calvary (Golgata) -nimistä megakirkkoa Memphisissä USAssa, mutta heidän bisneksensä ja yksityiselämänsä ovat ahneuden, aviorikosten ja muiden syntien tahraamia.
Tv-sarja on sisällöllisesti erittäin puhutteleva, mutta sitä on nautinnollista katsoa myös sen erittäin hyvien näyttelijöiden vuoksi, joista parhaimmiksi nostaisin karismaattista kirkon piispaa näyttelevän Keith Davidin ja hänen voimakastahtoista vaimoaan näyttelevän Lynn Whitfieldin. Ja kyllä myös Oprah Winfrey vetää omat osuutensa hyvin.
Vaikka sarjassa tulee esille myös ikäviä, mutta toisaalta ajattelemaan panevia tosiasioita, kuten väkivaltaa, päihteitä, rahanahneutta, valehtelua ja alaikäisten seksuaalista viettelyä, niin sen vastapainoksi on erittäin paljon hyvää elämänviisautta varsinkin ihmissuhteisiin ja Raamatun vaikeiden paikkojen ymmärtämiseen sekä kaiken kukkuraksi aivan mahtavia sessioita Calvary-kirkon jumalanpalveluksista, joissa kuullaan voimallisia saarnoja ja mukaansa tempaavaa afroamerikkalaista gospel-musiikkia.
Suosittelen Greenleaf-sarjan katsomista kaikille ihmisille, koska se on hyvin tehty ja puhutteleva. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, en minäkään ole. Oleellista on se, että sarjassa esiin tulevat monet moraaliset, ihmisyyteen ja Raamattuun liittyvät kysymykset saisivat katsojat itse pohtimaan näitä kysymyksiä.
Sarjassa joku sanoo usein: ”God is good!” Ja aina vastauksena on muiden taholta: ”All the time!”
Näin on. Jumala on hyvä – kaiken aikaa.
31.7.2024
Hillbilly Elegy
Katsoin muutama päivä sitten Netflixistä Ron Howardin ohjaaman ja v. 2020 valmistuneen elokuvan ”Hillbilly Elegy” (Takametsien valitusruno), joka perustuu Trumpin varapresidenttiehdokkaan J.D. Vancen samannimiseen v. 2016 ilmestyneeseen omaelämäkertakirjaan, joka kuvaa Vancen köyhyyden, avioerojen ja äidin alkoholismin ja huumeiden käytön varjostamaa kovaa lapsuutta ja nuoruutta Ohion Middletownissa sekä myöhempiä opiskeluja Ohion yliopistossa ja lakiopintoja Yalen yliopistossa keskittyen vuosiin 1997 ja 2011.
Elokuvassa on todella hyviä näyttelijöitä, kuten Vancea tukevaa ja rohkaisevaa isoäitiä voimakkaasti näyttelevä Glen Close ja ongelmallista äitiä dramaattisesti esittävä Amy Adams.
Myös nuorta Vancea esittävä Owen Asztalos ja varttuneempaa Vancea näyttelevä Gabriel Basso ovat rooleissaan erittäin vakuuttavia.
Vancen kirja oli The New York Times -lehden best seller -listalla elokuussa 2016 ja tammikuussa 2017.
Kirjassa ja elokuvassa tulee kaiken kurjuuden ja väkivallan keskellä usein esille myös kristillinen sanoma. Ihmiset elivät surkeudessa ja syntien vaivaamina, mutta silti kaikilla oli aina sydämessä myös usko Jumalaan.
Lopputekstien aikana nähdään 1990-luvun aitoa videomateriaalia, joista huomaa, että Amy Adams ja Glenn Close ovat omineet hahmonsa eleet todella aidon tuntuisesti.
Kun Vancesta tuli tänä vuonna 2024 Trumpin varapresidenttiehdokas, sekä kirjan myynti että Netflixissä olevan filmin katsojaluvut lisääntyivät dramaattisesti.
Suosittelen koskettavaa perhedraamaelokuvaa Hillbilly Elegy kaikille aikuisille tai lähes aikuisille. Netflix varoittaa päihteistä ja väkivallasta ja on laittanut ikärajaksi 16+.
Kuvassa J. D. Vance ja hänen kirjansa ”Hillbilly Elegy”.
21.7.2024
Huijarisaarnaaja
Katsoin pari päivää sitten Yle Areenasta elokuvan ”Huijarisaarnaaja”, joka on Richard Brooksin ohjaama yhdysvaltalainen klassikkodraama vuodelta 1960.
Filmi perustuu v. 1927 julkaistuun nobelisti Sinclair Lewisin uskontoa ja herätysliikkeitä käsittelevään satiiriseen romaaniin ”Elmer Gantry”, jonka pohjalta kirjailija ja ohjaaja yhdessä laativat käsikirjoituksen.
Sinclair perusti kirjansa pitkälti tosiasioihin, joihin hän perehtyi haastatellessaan monia Kansas Cityn eri kirkkokuntien pastoreita ja saarnaajia.
Ilmestyttyään kirjasta tuli hyvin myyvä best-seller, mutta samalla se aiheutti valtavasti suuttumusta ympäri maata. Monet kirkonmiehet tuomitsivat kirjan ja eräskin pappi ehdotti, että Sinclair pitäisi vangita viideksi vuodeksi.
Elokuvan nimiosaa esittää Burt Lancaster. Muissa päärooleissa nähdään Jean Simmons, Arthur Kennedy, Shirley Jones ja Dean Jagger.
Elokuvan juoni on lyhyesti seuraava: 1920-luvun puolenvälissä viinaan ja naisiin menevä, raamatunlauseita myyntipuheessaan viljelevä sanavalmis kodinkoneiden kulkukauppias (Lancaster) osuu Keskilännen kaupungissa herätyskokoukseen, ihastuu siellä saarnaavaan sisar Sharoniin (Simmons) ja ryhtyy tämän saarnaajakumppaniksi liittyen samalla Amerikkaa kiertävään saarnaajaseurueeseen. Vanha naisystävä ja huora (Jones) laittaa kuitenkin miehelle kapuloita rattaisiin.
Sinclair otti kiertävän saarnaaja-Sharonin hahmon Aimee Semple McPhersonilta, joka perusti The International Church of the Foursquare Gospel -nimisen helluntaiseurakunnan v. 1927 eli samana vuonna kuin Sinclairin kirja ilmestyi.
Huijarisaarnaaja sai viisi Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan miespääosan (Lancaster), parhaan naissivuosan (Jones) ja parhaan sovitetun käsikirjoituksen (Lewis ja Brooks) Oscarit.
Elokuva olikin monissa filmeissä näytelleen Burt Lancasterin uran kohokohta, koska hän sai roolistaan v. 1961 Oscar-palkinnon lisäksi myös Golden Globe -palkinnon. Eikä syyttä, koska Lancasterin suoritus ensin lipevänä myyntimiehenä ja sitten huikeana helvetin tuomiosta vaikuttavasti puhuvana saarnaajana on mielestäni parasta näyttelijäntyötä mitä olen nähnyt.
The New York Timesin kriitikot valitsivatkin v. 2004 ”Huijarisaarnaajan” yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.
Suomessa elokuvan ensi-ilta oli 3.3.1961 Helsingin Kino-Palatsissa. Sen jälkeen elokuva on esitetty MTV1:lla 30.9.1967 ja TV1:lla 17.5.1991. Ja nyt elokuva on siis nähtävissä Yle Areenassa 3.10.2024 asti.
Elokuva on tunteellisesti koskettava ihmissuhdedraama, joka haastaa samalla myös järjellisesti ja hengellisesti pohtimaan elämän syvimpiä kysymyksiä.
Suosittelen inspiroivan Huijarisaarnaaja- elokuvan katsomista kaikille ihmisille, niin uskoville, nimikristityille, tekopyhille, epäilijöille kuin ateisteillekin, koska se tuo esille rehellisesti sekä uskontoon liittyviä varjopuolia että myös paljon aitoa Jumalan Sanan julistusta. Kyse ei ole todellakaan vain fiktiosta, vaan koko tarina ja siitä tehty elokuva perustuvat todelliseen elämään.
Einsteinin elämä omin sanoin (Einstein and the Bomb)
Katsoin eilen Netflixiin tänä vuonna 2024 tulleen uuden elokuvan ”Einsteinin elämä omin sanoin”. Suomalainen nimi viittaa siihen, että elokuvassa on aitoja Albert Einsteinin puheita ja kirjoituksia.
Englantilainen nimi ”Einstein and the Bomb” muistuttaa siitä, että Einsteinin uraauurtava fyysikon työ ja varsinkin hänen kehittämänsä suhteellisuusteoria avasivat omalta osaltaan tien atomipommin kehittämiseen.
Amerikkalaisille tuli kiire saada ydinpommi valmiiksi, koska Saksasta oli tihkunut tietoja, että natsit ovat kehittämässä omaa atomiasetta.
Myös juutalaisvainoja Saksasta ensin Englantiin ja sitten Yhdysvaltoihin paennut Einstein koki velvollisuudekseen varoittaa presidentti Rooseveltia Saksan atomiaseen uhasta ja kirjoitti hänelle 2.8.1939 kirjeen, jossa hän kertoi Saksasta kantautuneiden tietojen pohjalta atomipommin rakentamisen olevan mahdollista. Sen takia Einstein kehotti USAn hallitusta panostamaan atomiaseen rakentamiseen, mikä sitten tapahtuikin Toisen maailmansodan aikana.
Einstein oli muutaman kerran yhteydessä Oppenheimeriin, joka johti huippusalaista Manhattan-projektia, johon hän ei osallistunut lähemmin, koska amerikkalaiset sotilasviranomaiset pitivät Einsteinia turvallisuusriskinä hänen vasemmistolaisten mielipiteidensä takia. Einsteinin suurin merkitys oli teoreettinen. Muut eli 129 000 työntekijää tekivät käytännön työn.
Kun sitten Hiroshiman (6.8.1945) ja Nagasakin (9.8.1945) raunioiduttua oli käynyt ilmi uuden atomipommin hirvittävä tuhovoima, Einstein, joka oli itse asiassa pasifisti, kärsi koko loppuelämänsä ajan moraalisia omantunnontuskia ja hän sanoi: ”Olen tehnyt yhden suuren virheen elämässäni. Jos olisin tiennyt, että saksalaiset eivät onnistu rakentamaan atomipommia, en olisi ollut osallisena avaamassa Pandoran lipasta.”
Pandoran lipas on kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä esine, joka liittyy Pandoran myyttiin Hesiodoksen kirjassa Työt ja päivät. Hesiodos kertoi, miten uteliaisuus sai Pandoran avaamaan hänen puolisonsa haltuun jätetyn lippaan. Avatusta lippaasta pääsivät valloilleen ihmiskuntaa vaivaavat kiroukset.
Mutta koska Einstein ei tiennyt, onnistuvatko saksalaiset atomipommin kehittämisessä vai eivät, niin minun mielestäni hän toimi oikein kaiken varalta.
Einstein oli pasifismistaan huolimattaa realisti, joka piti voimankäyttöä joskus tarpeellisena, kuten se totisesti onkin. Raamattukin sanoo, että esivalta ei turhaan kanna miekkaa, vaan on pahan rankaisija.
Elokuva on onnistunut yhdistelmä aitoja dokumenttifilmejä ja näyteltyjä osuuksia. Esim. Hitlerin puheita ja natsien toimintakuvauksia on runsaasti.
Irlantilainen Aidan McArdie näyttelee hyvin maskeerattuna loistavasti Einsteinia ja on niin näköinen kuin olla voi.
Suosittelen puhuttelevaa ja ajattelemaan panevaa Einstein-elokuvaa kaikille.
Kuvassa AidanMcArdie Einsteinina.
17.1.2024
American Underdog
Katsoin Netflixissä upean urheilu- ja ihmissuhde-elokuvan ”American Underdog” (Amerikkalainen altavastaaja) ja olin vaikutettu. Muutama tippakin taisi tulla linssiin.
Kyseessä on v. 2021 julkaistu erittäin innoittava tositarina amerikkalaisen jalkapallon supertähdestä Kurt Warnerista, jota Zachary Levi näyttelee koskettavasti.
Elokuvan nimi viittaa altavastaajan ja monia vaikeuksia kokeneen entisen kaupan tavaroita hyllyihin laittaneen Warnerin sisukkaasta ja peräänantamattomasta pyrkimyksestä tulla amerikkalaisen jalkapallon huippuammattilaiseksi NFL:ssä, johon hän sai jo nuorena poikana innoituksen katsottuaan Joe Montanan pelejä.
Tässä kauan kestäneessä tavoitteeseen pääsemisessä Warneria auttoi suuresti hänen vaimonsa Brenda, jota Anna Paquin näyttelee todella vivahteikkaasti.
Kurt Warnerista tuli ilmiömäinen pelinrakentaja (quarterback), joka pelasi lopulta 12 kautta NFL:ssä.
Brendan kanssa Kurt jakoi myös uskon Jumalaan, joten myös korkeimmalta taholta tuli apua Warnerin kohdattua monia esteitä ja vähättelyä uransa aikana. Elokuvan lopussa onkin huikea kohta, kun St Louis Rams on muutaman sekunnin päässä Super Bowl -voitosta v. 1999, niin Warner ei enää jatkakaan pelaamista, vaan polvistuu kentällä ja kiittää Jumalaa voitosta.
Kun haastattelija sitten lopussa kyselee Warnerin tunnelmia, niin Warner (aitoa, ei näyteltyä kuvaa) kiittää pelaajia, valmentajia, perhettään ja kaikkia siitä, että he uskoivat häneen. Lopuksi Warner sanoo: ”Minun on ylistettävä ja kunnioitettava Herraani ja Vapahtajaani siellä ylhäällä.”
Suosittelen todella lämpimästi kaikkia katsomaan tämän puhuttelevan elokuvan. Ja jos sinulla ei ole Netflixiä, niin jo tämän elokuvan takia se kannattaa hankkia.
